Aleksin vapaalinja

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja siihen linkitetty maakuntauudistus ovat olleet kuluvan vuoden juhannuksesta saakka tuumaustauolla. Uudistus pysähtyi kokoomuksen siihen koplaaman valinnanvapauspalikan paljastuttua perustuslain vastaiseksi. Valinnanvapaus on nyt toista kertaa lausuntokierroksella, mutta ongelmat ovat entiset. Ensimmäisellä kierroksella matalan kynnyksen sosiaalipalvelut (esim. lyhytaikainen kotihoito) oli yhdistetty  sote-keskusten palveluvalikkoon. Nyt toisella kierroksella sosiaalipalvelut on tältä osin unohdettu, mutta sote-keskukseen ollaan yhdistämässä erikoissairaanhoidon palveluita ja erikoissairaanhoidon palveluita ollaan muutenkin tuomassa valinnavapauden piiriin asiakassetelien muodossa. Ehdotus ei perustuslakiasiantuntijoiden alustavien lausuntojen perusteella tule menemään läpi. Vaalikaudella on aikaa kuitenkin enää yhdelle lausuntokierrokselle. Ei ole todennäköistä, että valinnanvapautta voidaan toteuttaa kokoomuksen tahdon mukaisesti niin et...

Pääsykokeet ja niiden tarpeellisuus ovat säännöllisesti keskustelun aiheena. Aihe toistuu ainakin kerran vuodessa oppilaitosten hakusesongin aikaan. Useimmat ovat sitä mieltä, että pääsykokeet ovat nykyisellään ylimääräinen rumba varsinkin kun pääsykokeisiin pitäisi (ideaalisti) valmistautua toisen asteen tutkinnon (lukio tai ammattikoulu) viimeisenä keväänä eli yhtä aikaa edellisen tutkinnon loppurutistuksen kanssa. Mitä varten meillä on ylioppilaskokeet, jos niillä ei pääse suoraan opiskelemaan kuin muutamalle alalle, kysyvät monet. Käyn ensin läpi muutamia asioita, joissa olen huomannut virheitä ainakin viime aikojen keskustelussa. Toiseksi kuvaan pääsykokeiden tarkoitusta siten kuin sen ymmärrän ja lopuksi arvioin muutamia vaihtoehtoja asiassa. Yleinen näkemys on, että ylioppilastodistuksen ei pitäisi olla ainoa pääsylippu korkea-asteelle, koska nuori ei välttämättä vielä tiedä, mitä haluaa opiskella ja voi siksi valita vääriä aineita yo-kirjoituksiin. Valinnat 18-vuot...

Platonin valtio-teoksesta l ä htien monet kirjoittajat ovat kuvanneet erilaisia ihanneyhteiskuntia, utopioita ja t ä t ä kin useammat ovat p ää ss ää n varmasti sellaisia hahmotelleet. Useissa versioissa utopia (kreik. paikka, jota ei ole ) sijaitsee erill ää n muusta maailmasta joko erist ä ytyneen ä tai mahdollisesti kokonaan toisella planeetalla. Osa utopioista toki on maan (planeetan) kattavia. Useimmiten utopia on paikka, jossa kaikkien kansalaisten on hyv ä asua ja miss ä kirjoitusajankohdan todellisen maailman keskeiset haasteet on sel ä tetty. Usein utopioita yhdist ää se, ett ä niiden yhteiskunta on suunniteltu kuin kone, joka toimii l ä hes t ä ydellisell ä ennustettavuudella ja tarkkuudella. Niist ä n ä ytt ää puuttuvan kokonaan ns. inhimillinen tekij ä , joka tekee normaalista el ä m ä st ä mme sellaista kuin se yleens ä on: sekavaa, sotkuista, vaihtelevaa, usein ennustamatonta. Haluan t ä ss ä painottaa sanaa suunnittelu. Utopiayhteiskunnat n ä ytt ä v...