Startup-yrittäjyys on noussut 2010-luvun aikana merkittäväksi ilmiöksi. Asian ympärillä järjestetään suuria tapahtumia ja startup-yritystoimintaa hehkutetaan jopa Suomen pelastajana. Startupeja on syntynyt etenkin pelien ja mobiilisovellusten alalle, mutta myös muille tietotekniikan aloille. Tunnuksenomaisesti huppareissa kulkevista koodareista on tullut supertähtiä.
Startup-yrittämisen ytimessä on yrityksen nopea perustaminen, hyvin rajatun tuotevalimoiman (jopa yhden tuotteen) kehittäminen ja näiden tuotteiden menestyksen kokeileminen markkinoilla. Jos tuotteet eivät menesty, yritys lopetetaan. Koko syklin on tarkoitus olla mahdollisimman lyhyt, koska jos tuotteille ei ole markkinoita, on yritys tarpeeton ja sen rahoittaminen yli tuotteen kehityskaaren turhaa.
Jos yritys sen sijaan menestyy, voi yrityksen toiminta jatkua. Toisaalta nopeasti menestyvä tuote voidaan myös myydä jo piakkoin ulos, jolloin kehitykseen sijoittaneet saavat tuoton omasta riskinotostaan ja riski tuotteen jatkomenestyksestä siirtyy ostajalle. Yrityksen ainoan menestyvän tuotteen poismyyminen tarkoittaa usein myös yrityksen elinkaaren katkeamista, ellei uusien tuotteiden kehittämistä haluta jatkaa saman nimen alla.
Tuleeko meistä kaikista startup-yrittäjiä?
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa muiden yrittäjien näkökulmasta? Onko tavanomaisilla yrityksillä enää sijaa maailmassa, jossa yksi yrityksen menestyksen mittari on sen elinkaaren lyhyys? Lyhyt vastaus on ei, mutta pidempi vastaus on, että työ- ja yrityselämän kehitys vie tällä hetkellä kohti tällaista ajattelutapaa.
Startup-yrittäjyys tarkoittaa määritelmällisesti yritystä, jolla on uusi tuote tai palvelu, joka toimii hyvin joustavasti sekä nopeita päätöksiä tehden ja joka pyrkii saamaan tuotteelleen nopeaa kasvua.. Jos Pera perustaa grillikioskin, ei se automaattisesti ole stratup-yritys. Kun Pera tekee asiat kuten grillikioskin oletetaan tekevän, on kyseessä tavallinen yritys. Peran grillikioski voisi olla startup jos Peran tavoitteena olisi alusta asti muuttaa radikaalisti koko grillikioskitoimialaa ja kaataa kilpailijat tieltään tai saada heidät omaksumaan hänen uusi konseptinsa grillikioskeista, mielellään maailmanlaajuisesti.
Saadakseen toimialalla aikaan tällaisen murroksen on Peran kuitenkin käytännössä lopetettava oma grillikioskitoimintansa tai siirryttävä ainakin itse pois grillikioskin pyörittämisestä. Murroksen luominen vaatii Peraa markkinoimaan omaa konseptiaan ja saamaan sen taakse ensin kuluttajia ja toisessa vaiheessa muita yrityksiä. Vasta tällöin on koko toimialan kokoinen muutos mahdollinen. Jos Pera jatkaa omaa toimintaansa "erilaisessa grillikioskissaan", mutta muu toimiala pysyy vanhoissa toimintatavoissa, on startup epäonnistunut.
Meistä kaikista ei voi tulla startup-yrittäjiä, koska startup tarkoittaa uudistusta ja mullistusta. Jokainen startup-yritys lakkaa jossain vaiheessa olemasta startup ja muuntuu joko tavalliseksi yritykseksi tai katoaa. Merkittävä osa, eli tässä tapauksessa yli 99% yrityksistä on ja tulee olemaan muita kuin startuppeja. Jokaisen toimialan murrosta voi ajaa kerralaan vain yksi tai korkeintaan muutama toimija. Kun toiminnan muutos leviää laajemmalla startup-henki häviää ja toimiala tasaantuu. Kaikki eivät voi olla kerralla toiminnan muuttajia, koska tästä syntyy luonnostaan taistelu erilaisten toimintamallien välillä. Tässä taistelussa osa toimintamalleista häviää ja samalla häviävät näitä tapoja ajaneet yritykset. Startup-vaiheen voittajat ovat seuraavassa vaiheessa toimialan stabiileja toimijoita tai jo kentältä poistuneita ikoneita.
Työelämästä tulee entistä yrittäjämäisempää
Vaikka kaikista ei voi tulla startup-yrittäjiä, voimme silti lukea jotain startup-boomista. Kun ihannoimme startuppeja, ihannoimme oikeasti riskinottoa ja menestymistä. Näemme vain supertähdet emmekä tuhansia epäonnistujia heidän takanaan. Kuten musiikin maailmassa, vain supertähdet muistetaan ja muut jäävät autotalleihinsa tai pikkukaupunkien lavoille. Miten startup-henki sitten voisi näkyä tavallisen tekijän elämässä?
Jos minulla on työpaikka jossa on en viihdy tai yritys, joka menestyy vain jotenkuten, onko minun järkevämpää lopettaa työ/yritys siihen ja kokeilla jotain muuta. Henkilö, joka elää sisusta sanoisi, että totta kai täytyy jatkaa puurtamista ja ei menestystä kannata liikaa odottaakaan, vakaa toimeentulo riittää palkkioksi. Toinen henkilö, joka ajattelee "startup-henkisesti" sanoisi, että totta kai kannattaa lopettaa ja yrittää jotain muuta. Ei menestystä kannata odottaa jos sitä ei ole näkyvissä ja koko juttu maistuu muutenkin puulta. Toki voisin lähteä kokeilemaan uusia asioita nykyisen työni/yritykseni lisäksi, mutta etenkin yrittäjänä käytän todennäköisesti suuren osan ajastani pitääkseni yritykseni toiminnassa. Startup-hengessä riskin ottaminen ja uusien asioiden kokeileminen on itsestäänselvää. Ajan henki on tällä hetkellä riskinottoa suosiva ja uusien asioiden kokeilu olisi ilman muuta kansantaloudenkin näkökulmasta hyvä asia.
Riskinottohaluiselle ja idearikkaalle tekijälle startup-henki on hyvä asia, mutta toki asialla on myös varjopuolensa. Enemmistö työtä tekevistä on edelleen vakaaseen työhön ja toimeentuloon hakeutuvia, jotka odottavat että elämän perusedellytysten tulisi täyttyä ilman yrittämistä ja suurempaa epävarmuuttakin. Kun vakaat työpaikat muuttuvat projekteiksi ja määräaikaisuuksiksi, muuttuu elämäkin vastaavasti samanmittaisiksi suunnittelujaksoiksi. Miten suunnitella elämäänsä, kun työ on päättymässä puolen vuoden päästä ja seuraavasta ei ole tietoa. Vaikka työpaikasta voisi olla kohtuullisen varma, kuten edelleen voi koulutetumpi kansanosa olla, ei varmuutta sen sijaan ole työn sijainnista, kestosta, palkasta ym. asioista. Vaikka siis työpaikkoja edelleen on, on niiden välissä myös entistä varmemmin työttömyysjaksoja.
Kun työelämä muuttuu työntekijää kohtaan vaikeammaksi, on pelkästään oikeus ja kohtuus, että myös työvoima muuttuu työpaikkoja kohtaan vastaavasti. Lyhytaikaisissa työsuhteissa sitoutuminen, palkka, edut, työssä pysyminen ovat hyvin eri tavalla liikkuvia osia kuin vakaissa työsuhteissa. Vakituisessa työsuhteessa osapuolten välille muodostuu parhaassa tapauksessa molemminpuolinen luottamus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Lyhytaikaisessa työsuhteessa taas sitoutuminen on selkeästi määräaikaista ja työntekijälle ei koidu mitään suoraa hyötyä työnantajan parhaan ajattelemisesta. Pikemminkin on työntekijän kannalta hyödyllisempää ulosmitata mahdollisimman paljon hyötyä itselleen työnantajan laskuun työsuhteen aikana. Työntekijän osaamisen lisääntyessä on kannattavaa pyrkiä kasvattamaan palkkaansa mahdollisimman nopeasti, varsinkin jos työnantaja ei enää pysty kyseiseen työhön uutta henkilöä hankkimaan. Samoin on työntekijän edun mukaista etsiä koko ajan pidempiaikaista työtä ja heti sellaisen löytyessä jättää vanha työ. Työntekijän edun mukaista ei ole huolehtia työnantajan projektien etenemisestä, jos tarjolla on parempiehtoista tekemistä.
Ajan henki muuttuu, muuttuvatko lainsäädäntö ja turvaverkot
Työ pirstaloituu, yrittäminen ja yrittäjämäinen työnteko lisääntyvät, mutta miten käy toimeentulon? Ihmisen asema on kohtuullisen turvattu, jos hän on työttömyyskassan jäsen ja työpestit työttömyyksien välillä ovat riittävän pitkiä, jotta oikeus ansiosidonnaiseen palautuu. Tilanne on täysin toinen jos ei ole kassan jäsen, työssäoloehto ei ehdi täyttymään tai henkilöllä on esimerkiksi opiskelupaikka. Vielä oma tilanteensa on sellainen, jossa henkilö on jossian vaiheessa perustanut yrityksen oman työnsä organisoimiseksi. Yrittäjän asema on toimeentulon kannalta heikko jos omaa yritystä ei ole huomannut ajaa alas ajoissa ja asian selvittely alkaa vasta työttömyyden alkaessa. Nämä kaikki ovat tilanteita, jotka ovat elävää elämää monille tällä hetkellä. Oma toimeentulo on vaakalaudalla, koska asioiden kaikkia puolia ei ole etukäteen selvitetty ja tietoa ei anneta riittävästi. Yrittäminen, opiskelu ja silpputyö ovat pahimmillaan loukkuja, jotka vievät toimeentulon vaikka tarkoitus olisi monien mielestä täysin toinen. Into yrittämiseen ja itsensä kehittämiseen ei kanna jos perustoimeentulo laskee tai sen menettää kokonaan.
Työelämä muuttuu, riskinottamisen pitäisi olla kannattavaa, mutta turvaverkkojen olisi muututtava mukana. Ongelmien ratkaisuun olisi olemassa monia keinoja, mutta muutokset tapahtuvat tuskallisen hitaasti ja vaalikausien vaihtuminen katkaisee uudistukset kuin seinään. Eikö ole mahdollista löytää konsensusta edes näin perustavaa laatua olevissa asioissa? Kun kaikilla on lehmä jossain ojassa ja sitä omaansa on jokaisella kiire pelastamaan, ei nähdä sitä tosiasiaa, että lehmiä alkaa olla enemmän ojassa kuin laitumella. Kuka ratkaisisi ongelmamme, tai edes osan niistä?
Startup-yrittämisen ytimessä on yrityksen nopea perustaminen, hyvin rajatun tuotevalimoiman (jopa yhden tuotteen) kehittäminen ja näiden tuotteiden menestyksen kokeileminen markkinoilla. Jos tuotteet eivät menesty, yritys lopetetaan. Koko syklin on tarkoitus olla mahdollisimman lyhyt, koska jos tuotteille ei ole markkinoita, on yritys tarpeeton ja sen rahoittaminen yli tuotteen kehityskaaren turhaa.
Jos yritys sen sijaan menestyy, voi yrityksen toiminta jatkua. Toisaalta nopeasti menestyvä tuote voidaan myös myydä jo piakkoin ulos, jolloin kehitykseen sijoittaneet saavat tuoton omasta riskinotostaan ja riski tuotteen jatkomenestyksestä siirtyy ostajalle. Yrityksen ainoan menestyvän tuotteen poismyyminen tarkoittaa usein myös yrityksen elinkaaren katkeamista, ellei uusien tuotteiden kehittämistä haluta jatkaa saman nimen alla.
Tuleeko meistä kaikista startup-yrittäjiä?
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa muiden yrittäjien näkökulmasta? Onko tavanomaisilla yrityksillä enää sijaa maailmassa, jossa yksi yrityksen menestyksen mittari on sen elinkaaren lyhyys? Lyhyt vastaus on ei, mutta pidempi vastaus on, että työ- ja yrityselämän kehitys vie tällä hetkellä kohti tällaista ajattelutapaa.
Startup-yrittäjyys tarkoittaa määritelmällisesti yritystä, jolla on uusi tuote tai palvelu, joka toimii hyvin joustavasti sekä nopeita päätöksiä tehden ja joka pyrkii saamaan tuotteelleen nopeaa kasvua.. Jos Pera perustaa grillikioskin, ei se automaattisesti ole stratup-yritys. Kun Pera tekee asiat kuten grillikioskin oletetaan tekevän, on kyseessä tavallinen yritys. Peran grillikioski voisi olla startup jos Peran tavoitteena olisi alusta asti muuttaa radikaalisti koko grillikioskitoimialaa ja kaataa kilpailijat tieltään tai saada heidät omaksumaan hänen uusi konseptinsa grillikioskeista, mielellään maailmanlaajuisesti.
Saadakseen toimialalla aikaan tällaisen murroksen on Peran kuitenkin käytännössä lopetettava oma grillikioskitoimintansa tai siirryttävä ainakin itse pois grillikioskin pyörittämisestä. Murroksen luominen vaatii Peraa markkinoimaan omaa konseptiaan ja saamaan sen taakse ensin kuluttajia ja toisessa vaiheessa muita yrityksiä. Vasta tällöin on koko toimialan kokoinen muutos mahdollinen. Jos Pera jatkaa omaa toimintaansa "erilaisessa grillikioskissaan", mutta muu toimiala pysyy vanhoissa toimintatavoissa, on startup epäonnistunut.
Meistä kaikista ei voi tulla startup-yrittäjiä, koska startup tarkoittaa uudistusta ja mullistusta. Jokainen startup-yritys lakkaa jossain vaiheessa olemasta startup ja muuntuu joko tavalliseksi yritykseksi tai katoaa. Merkittävä osa, eli tässä tapauksessa yli 99% yrityksistä on ja tulee olemaan muita kuin startuppeja. Jokaisen toimialan murrosta voi ajaa kerralaan vain yksi tai korkeintaan muutama toimija. Kun toiminnan muutos leviää laajemmalla startup-henki häviää ja toimiala tasaantuu. Kaikki eivät voi olla kerralla toiminnan muuttajia, koska tästä syntyy luonnostaan taistelu erilaisten toimintamallien välillä. Tässä taistelussa osa toimintamalleista häviää ja samalla häviävät näitä tapoja ajaneet yritykset. Startup-vaiheen voittajat ovat seuraavassa vaiheessa toimialan stabiileja toimijoita tai jo kentältä poistuneita ikoneita.
Työelämästä tulee entistä yrittäjämäisempää
Vaikka kaikista ei voi tulla startup-yrittäjiä, voimme silti lukea jotain startup-boomista. Kun ihannoimme startuppeja, ihannoimme oikeasti riskinottoa ja menestymistä. Näemme vain supertähdet emmekä tuhansia epäonnistujia heidän takanaan. Kuten musiikin maailmassa, vain supertähdet muistetaan ja muut jäävät autotalleihinsa tai pikkukaupunkien lavoille. Miten startup-henki sitten voisi näkyä tavallisen tekijän elämässä?
Jos minulla on työpaikka jossa on en viihdy tai yritys, joka menestyy vain jotenkuten, onko minun järkevämpää lopettaa työ/yritys siihen ja kokeilla jotain muuta. Henkilö, joka elää sisusta sanoisi, että totta kai täytyy jatkaa puurtamista ja ei menestystä kannata liikaa odottaakaan, vakaa toimeentulo riittää palkkioksi. Toinen henkilö, joka ajattelee "startup-henkisesti" sanoisi, että totta kai kannattaa lopettaa ja yrittää jotain muuta. Ei menestystä kannata odottaa jos sitä ei ole näkyvissä ja koko juttu maistuu muutenkin puulta. Toki voisin lähteä kokeilemaan uusia asioita nykyisen työni/yritykseni lisäksi, mutta etenkin yrittäjänä käytän todennäköisesti suuren osan ajastani pitääkseni yritykseni toiminnassa. Startup-hengessä riskin ottaminen ja uusien asioiden kokeileminen on itsestäänselvää. Ajan henki on tällä hetkellä riskinottoa suosiva ja uusien asioiden kokeilu olisi ilman muuta kansantaloudenkin näkökulmasta hyvä asia.
Riskinottohaluiselle ja idearikkaalle tekijälle startup-henki on hyvä asia, mutta toki asialla on myös varjopuolensa. Enemmistö työtä tekevistä on edelleen vakaaseen työhön ja toimeentuloon hakeutuvia, jotka odottavat että elämän perusedellytysten tulisi täyttyä ilman yrittämistä ja suurempaa epävarmuuttakin. Kun vakaat työpaikat muuttuvat projekteiksi ja määräaikaisuuksiksi, muuttuu elämäkin vastaavasti samanmittaisiksi suunnittelujaksoiksi. Miten suunnitella elämäänsä, kun työ on päättymässä puolen vuoden päästä ja seuraavasta ei ole tietoa. Vaikka työpaikasta voisi olla kohtuullisen varma, kuten edelleen voi koulutetumpi kansanosa olla, ei varmuutta sen sijaan ole työn sijainnista, kestosta, palkasta ym. asioista. Vaikka siis työpaikkoja edelleen on, on niiden välissä myös entistä varmemmin työttömyysjaksoja.
Kun työelämä muuttuu työntekijää kohtaan vaikeammaksi, on pelkästään oikeus ja kohtuus, että myös työvoima muuttuu työpaikkoja kohtaan vastaavasti. Lyhytaikaisissa työsuhteissa sitoutuminen, palkka, edut, työssä pysyminen ovat hyvin eri tavalla liikkuvia osia kuin vakaissa työsuhteissa. Vakituisessa työsuhteessa osapuolten välille muodostuu parhaassa tapauksessa molemminpuolinen luottamus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Lyhytaikaisessa työsuhteessa taas sitoutuminen on selkeästi määräaikaista ja työntekijälle ei koidu mitään suoraa hyötyä työnantajan parhaan ajattelemisesta. Pikemminkin on työntekijän kannalta hyödyllisempää ulosmitata mahdollisimman paljon hyötyä itselleen työnantajan laskuun työsuhteen aikana. Työntekijän osaamisen lisääntyessä on kannattavaa pyrkiä kasvattamaan palkkaansa mahdollisimman nopeasti, varsinkin jos työnantaja ei enää pysty kyseiseen työhön uutta henkilöä hankkimaan. Samoin on työntekijän edun mukaista etsiä koko ajan pidempiaikaista työtä ja heti sellaisen löytyessä jättää vanha työ. Työntekijän edun mukaista ei ole huolehtia työnantajan projektien etenemisestä, jos tarjolla on parempiehtoista tekemistä.
Ajan henki muuttuu, muuttuvatko lainsäädäntö ja turvaverkot
Työ pirstaloituu, yrittäminen ja yrittäjämäinen työnteko lisääntyvät, mutta miten käy toimeentulon? Ihmisen asema on kohtuullisen turvattu, jos hän on työttömyyskassan jäsen ja työpestit työttömyyksien välillä ovat riittävän pitkiä, jotta oikeus ansiosidonnaiseen palautuu. Tilanne on täysin toinen jos ei ole kassan jäsen, työssäoloehto ei ehdi täyttymään tai henkilöllä on esimerkiksi opiskelupaikka. Vielä oma tilanteensa on sellainen, jossa henkilö on jossian vaiheessa perustanut yrityksen oman työnsä organisoimiseksi. Yrittäjän asema on toimeentulon kannalta heikko jos omaa yritystä ei ole huomannut ajaa alas ajoissa ja asian selvittely alkaa vasta työttömyyden alkaessa. Nämä kaikki ovat tilanteita, jotka ovat elävää elämää monille tällä hetkellä. Oma toimeentulo on vaakalaudalla, koska asioiden kaikkia puolia ei ole etukäteen selvitetty ja tietoa ei anneta riittävästi. Yrittäminen, opiskelu ja silpputyö ovat pahimmillaan loukkuja, jotka vievät toimeentulon vaikka tarkoitus olisi monien mielestä täysin toinen. Into yrittämiseen ja itsensä kehittämiseen ei kanna jos perustoimeentulo laskee tai sen menettää kokonaan.
Työelämä muuttuu, riskinottamisen pitäisi olla kannattavaa, mutta turvaverkkojen olisi muututtava mukana. Ongelmien ratkaisuun olisi olemassa monia keinoja, mutta muutokset tapahtuvat tuskallisen hitaasti ja vaalikausien vaihtuminen katkaisee uudistukset kuin seinään. Eikö ole mahdollista löytää konsensusta edes näin perustavaa laatua olevissa asioissa? Kun kaikilla on lehmä jossain ojassa ja sitä omaansa on jokaisella kiire pelastamaan, ei nähdä sitä tosiasiaa, että lehmiä alkaa olla enemmän ojassa kuin laitumella. Kuka ratkaisisi ongelmamme, tai edes osan niistä?
Kommentit
Lähetä kommentti