Björn Wahlroos alkaa muistuttaa hyvin perinteistä internet-trollia. Säännöllisin väliajoin hän julkaisee tai lausuu muutoin jotain tolkutonta, jonka tietää uppoavan tiettyyn omaan yleisöönsä kuin häkä. Uuden "ulostulon" aika oli taas kuluvan viikon Talouselämässä (http://www.talouselama.fi/lehti/bjorn-wahlroos-perustuslakiuudistus-oli-valtava-virhe-6650327).
Mitäs Wahlroos tällä kertaa sitten on vailla. Työtätekevien selkänahkaa on tullut vaadittua vadille jo niin kauan, että virsi alkaa vanhentua fanienkin korvissa. Paha juttu. Jotain uutta täytyy keksiä. Näin voin kuvitella herran tuumineen jossain neljännen ja kuudennen saunaoluen välissä: "Jumalauta, diktatuuri tekisi kyllä hyvää kilpailukyvylle. Kyllä se Pinochetin (fas.) politiikka Allenden (sos.) politiikankin pesi. Mennen tullen ja palatessa. Soitetaas toimittajalle."
Niinpä. Perustuslakiuudistus Suomessa astui voimaan vuoden 2000 alussa ja siinä merkittävin uudistus oli presidentin vallan siirtäminen eduskunnalle ja valtioneuvostolle, etenkin pääministerille. Wahlroos on nyt sitä mieltä, että tämä oli virhe, koska "kaksi tärkeintä syytä Suomen uudistuskyvyn puutteeseen ovat toimeenpanevan vallan haurastuminen ja ay-liikkeen vallan kasvu" ja "valta siirtyi instituutiolle, joka ei pysty sitä käyttämään." Näin siis Wahlroos yllä mainitussa haastattelussa.
Wahlroosin mielestä tarvittaisiin vahvaa presidentti-instituutioa, joka ei kikkailisi kikyllä vaan panisi luun kurkkuun kaikille, jotka vastustavat valtion (=Wahlroos ja pari kaveria) tarkkaan kabinetissa harkittua suunnitelmaa. ...ainakin kunnes presidentiksi nousisi uudemman ajan Allende. Sitten olisikin taas aika pienelle ulkodemokraattiselle interventiolle ja sokkiopille (ks. lisää Klein: Tuhokapitalismin nousu).
Ei ehkä ole yllättävää, mutta Wahlroos haikailee juuri sen kaltaisen vallankäytön perään, jonka parissa hallitus on paininut koko kautensa: Perustuslaki on pakkopaita, koska se estää politiikan tekemistä ja poliitikkojen mielikuvituksen laukkaa. Näinhän se on Nalle. Kun on omalta kannalta hyvää porukkaa johdossa ja perussuomalaisia apumiehinä (ilman vastiketta tietysti, kiky-hengessä), olisi hienoa, että valtuudet olisivat rajattomat niin, että "tarpeelliset" uudistukset saataisiin läpi. Muille valtaa ei tarvitse antaa, koska näiden uudistukset ovat sitten jo vääriä.
Nyt on Nalle kuitenkin niin, että tämä demokratia tarkoittaa hidasta ja tahmaista muutosta. Toki kansa lähtee liikkeelle sellaisten yksittäisten uudistusten kuin tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja lopulta muutos voi olla nopeaakin. Kuitenkin edes ajatus siitä, että valtaosa suomalaisista rynnisi allekirjoittamaan kansalaisaloitetta, jossa vaaditaan julkisten palveluiden alasajoa, verojen leikkausta ja muuta friedmannilaista kivaa, on tolkuton. Kansa ei kannata eikä sitä saa edes ajettua kannattamaan tällaista politiikkaa.
Juuri tämä on Nallen ja hänen kavereidensa ongelma. Kun kansa ei kannata, on uudistukset saatava läpi muutoin. Chilessä kenraali Pinochet kaappasi vallan demokraattisesti valitulta presidentiltä ja hallitukselta ja sai Milton Friedmanin oppilaiden kanssa aikaan sellaisen kansantaloudellisen sekasorron, että siitä selviämiseen meni seuraavat 20 vuotta. Wahlroos tuskin on alkanut masinoimaan vastaavaa, mutta yrittää täytyy kuitenkin jotain. Jos kansan saisi hyväksymään ajatuksen vahvasta Johtajasta joka tekee isännän elkein raskaita päätöksiä rakkaiden alamaistensa hyväksi, olisi asian järjestely hiukan helpompaa. Tätähän myös nykyinen pääministerimme Sipilä haluaisi olla, valtion toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja on vastuussa vain yhtiön hallitukselle ja ainoastaan tulokset ratkaisevat. Toimitusjohtajaa eivät ideaalin mukaan rajoita työntekijöiden oikeudet, ympäristösäännöt, verottaja tai kukaan muukaan. Tulos tai ulos -oppi on totaalinen oppi, jota isänmaan parhaat toivot yrittävät kovasti tällä hetkellä harjoittaa. Oppiin kuuluu, että joskus kirpaisee, mutta se on jopa välttämätöntä, jotta alamaiset osaisivat arvostaa murusia, joita heidän pöydilleen laskeutuu joskus tulevaisuudessa.
Kysymys tästä asiasta on kriittinen. Wahlroosin, Sipilän ja vastaavien tavoite on yksiselitteinen. Julkisen toiminnan ja monopolien siirtäminen markkinoille on ilmiselvä tavoite, vaikka tätä yritetäänkin verhota erilaisiin kaapuihin (tehokkuus, valinnanvapaus, julkisten varojen tuhlauksen vähentäminen jne. keksi itse lisää). Kansainvälinen doktriini on tällä hetkellä sellainen, että mikä kerran menee markkinoille, ei enää sieltä palaa julkiseksi. Tämä olisi kauppasopimusten vastaista markkinoiden häiriköimistä, josta pääsisi hyvin nopeasti kansainväliseen välimiesoikeuteen. Sipilä tietää tämän, Orpo tietää tämän ja jopa Nalle tietää tämän. Siksi myös sote-yhtiöittämisellä on niin helvetillinen kiire. Jos asian saa läpi edes jotenkuten ja kerralla, on asia sillä selvä. Markkinat on luotu ja niitä ei enää pura demari, vihreä eikä vassari, vaikka kannatus ek-vaaleissa olisi mitä.
Tästä syystä Wahlroosin ajatukset ovat paitsi uskomattomia aivopieruja, myös oikeasti vaarallisia. Kun pelin henki on vastapuolella selvä, ei sen pitäisi toisellakaan puolella olla epäselvä. Yritysjohtajat ja kapitalistit Wahlroos etunenässä ovat ristiretkellä kaikkea sitä, minkä varaan suomalaisten hyvinvointi on rakennettu: julkinen koulutus, terveydenhuolto, vanhustenhuolto, työttömyystuet, toimeentulon turvaaminen... Suomen perustuslaki on toistaiseksi sosialidemokraattinen ja Wahlroosin mielipiteistä huolimatta hyvin vallan kolmijakoa noudattava. Siitä kannattaa pitää kiinni.
Mitäs Wahlroos tällä kertaa sitten on vailla. Työtätekevien selkänahkaa on tullut vaadittua vadille jo niin kauan, että virsi alkaa vanhentua fanienkin korvissa. Paha juttu. Jotain uutta täytyy keksiä. Näin voin kuvitella herran tuumineen jossain neljännen ja kuudennen saunaoluen välissä: "Jumalauta, diktatuuri tekisi kyllä hyvää kilpailukyvylle. Kyllä se Pinochetin (fas.) politiikka Allenden (sos.) politiikankin pesi. Mennen tullen ja palatessa. Soitetaas toimittajalle."
Niinpä. Perustuslakiuudistus Suomessa astui voimaan vuoden 2000 alussa ja siinä merkittävin uudistus oli presidentin vallan siirtäminen eduskunnalle ja valtioneuvostolle, etenkin pääministerille. Wahlroos on nyt sitä mieltä, että tämä oli virhe, koska "kaksi tärkeintä syytä Suomen uudistuskyvyn puutteeseen ovat toimeenpanevan vallan haurastuminen ja ay-liikkeen vallan kasvu" ja "valta siirtyi instituutiolle, joka ei pysty sitä käyttämään." Näin siis Wahlroos yllä mainitussa haastattelussa.
Wahlroosin mielestä tarvittaisiin vahvaa presidentti-instituutioa, joka ei kikkailisi kikyllä vaan panisi luun kurkkuun kaikille, jotka vastustavat valtion (=Wahlroos ja pari kaveria) tarkkaan kabinetissa harkittua suunnitelmaa. ...ainakin kunnes presidentiksi nousisi uudemman ajan Allende. Sitten olisikin taas aika pienelle ulkodemokraattiselle interventiolle ja sokkiopille (ks. lisää Klein: Tuhokapitalismin nousu).
Ei ehkä ole yllättävää, mutta Wahlroos haikailee juuri sen kaltaisen vallankäytön perään, jonka parissa hallitus on paininut koko kautensa: Perustuslaki on pakkopaita, koska se estää politiikan tekemistä ja poliitikkojen mielikuvituksen laukkaa. Näinhän se on Nalle. Kun on omalta kannalta hyvää porukkaa johdossa ja perussuomalaisia apumiehinä (ilman vastiketta tietysti, kiky-hengessä), olisi hienoa, että valtuudet olisivat rajattomat niin, että "tarpeelliset" uudistukset saataisiin läpi. Muille valtaa ei tarvitse antaa, koska näiden uudistukset ovat sitten jo vääriä.
Nyt on Nalle kuitenkin niin, että tämä demokratia tarkoittaa hidasta ja tahmaista muutosta. Toki kansa lähtee liikkeelle sellaisten yksittäisten uudistusten kuin tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja lopulta muutos voi olla nopeaakin. Kuitenkin edes ajatus siitä, että valtaosa suomalaisista rynnisi allekirjoittamaan kansalaisaloitetta, jossa vaaditaan julkisten palveluiden alasajoa, verojen leikkausta ja muuta friedmannilaista kivaa, on tolkuton. Kansa ei kannata eikä sitä saa edes ajettua kannattamaan tällaista politiikkaa.
Juuri tämä on Nallen ja hänen kavereidensa ongelma. Kun kansa ei kannata, on uudistukset saatava läpi muutoin. Chilessä kenraali Pinochet kaappasi vallan demokraattisesti valitulta presidentiltä ja hallitukselta ja sai Milton Friedmanin oppilaiden kanssa aikaan sellaisen kansantaloudellisen sekasorron, että siitä selviämiseen meni seuraavat 20 vuotta. Wahlroos tuskin on alkanut masinoimaan vastaavaa, mutta yrittää täytyy kuitenkin jotain. Jos kansan saisi hyväksymään ajatuksen vahvasta Johtajasta joka tekee isännän elkein raskaita päätöksiä rakkaiden alamaistensa hyväksi, olisi asian järjestely hiukan helpompaa. Tätähän myös nykyinen pääministerimme Sipilä haluaisi olla, valtion toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja on vastuussa vain yhtiön hallitukselle ja ainoastaan tulokset ratkaisevat. Toimitusjohtajaa eivät ideaalin mukaan rajoita työntekijöiden oikeudet, ympäristösäännöt, verottaja tai kukaan muukaan. Tulos tai ulos -oppi on totaalinen oppi, jota isänmaan parhaat toivot yrittävät kovasti tällä hetkellä harjoittaa. Oppiin kuuluu, että joskus kirpaisee, mutta se on jopa välttämätöntä, jotta alamaiset osaisivat arvostaa murusia, joita heidän pöydilleen laskeutuu joskus tulevaisuudessa.
Kysymys tästä asiasta on kriittinen. Wahlroosin, Sipilän ja vastaavien tavoite on yksiselitteinen. Julkisen toiminnan ja monopolien siirtäminen markkinoille on ilmiselvä tavoite, vaikka tätä yritetäänkin verhota erilaisiin kaapuihin (tehokkuus, valinnanvapaus, julkisten varojen tuhlauksen vähentäminen jne. keksi itse lisää). Kansainvälinen doktriini on tällä hetkellä sellainen, että mikä kerran menee markkinoille, ei enää sieltä palaa julkiseksi. Tämä olisi kauppasopimusten vastaista markkinoiden häiriköimistä, josta pääsisi hyvin nopeasti kansainväliseen välimiesoikeuteen. Sipilä tietää tämän, Orpo tietää tämän ja jopa Nalle tietää tämän. Siksi myös sote-yhtiöittämisellä on niin helvetillinen kiire. Jos asian saa läpi edes jotenkuten ja kerralla, on asia sillä selvä. Markkinat on luotu ja niitä ei enää pura demari, vihreä eikä vassari, vaikka kannatus ek-vaaleissa olisi mitä.
Tästä syystä Wahlroosin ajatukset ovat paitsi uskomattomia aivopieruja, myös oikeasti vaarallisia. Kun pelin henki on vastapuolella selvä, ei sen pitäisi toisellakaan puolella olla epäselvä. Yritysjohtajat ja kapitalistit Wahlroos etunenässä ovat ristiretkellä kaikkea sitä, minkä varaan suomalaisten hyvinvointi on rakennettu: julkinen koulutus, terveydenhuolto, vanhustenhuolto, työttömyystuet, toimeentulon turvaaminen... Suomen perustuslaki on toistaiseksi sosialidemokraattinen ja Wahlroosin mielipiteistä huolimatta hyvin vallan kolmijakoa noudattava. Siitä kannattaa pitää kiinni.
Kommentit
Lähetä kommentti