Arvonlisävero, tuttavallisemmin alv, on vero, jota kannetaan kulutuksen yhteydessä. Veron perii ja tilittää valtiolle palvelun tai tuotteen myyvä elinkeinonharjoittaja. Varsinaisia verokantoja on kolme ja lisäksi joistain tuotteista ei veroa kanneta lainkaan. Yleinen verokanta on 24 %: suurimmassa osassa palveluita ja tavaroita vero kannetaan tällä verokannalla. Ruoasta kannettava vero puolestaan on 14 %. 10%:n veroa kannetaan mm. lääkkeistä, kulttuuripalveluista ja matkustuspalveluista.
Kestävän kehityksen mukainen politiikka vaatii, että runsaasti päästöjä aiheuttavien tuotteiden kuluttamista vähennetään. Päästöjä aiheuttavat mm. liikenne, lämmitys, teollisuus, ruoantuotanto. Ruoantuotannossa päästöjä syntyy erityisesti lihan tuotannossa. Ilmastonmuutokseen suoranaisesti liittymätön muovi uhkaa ympäristöä puolestaan jätteen muodossa. Käytännössä kaiken kulutuksen vähentäminen on ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarpeellista. Keskeinen keino kulutuksen ohjaamiseen on verotus. Esimerkiksi lihan kulutuksen vähentämiseen on ehdotettu erillistä lihaveroa ja muovin vähentämiseen muoviveroa.
Lihavero ja muovivero herättävät todennäköisesti erillisinä veroina vastustusta ja uudet verot väistämättä monimutkaistavat verotusta. Näin ollen uusien verojen luominen ei ole lyhyellä aikavälillä tarkoituksenmukaista. Toimenpiteisiin kestävämmän kehityksen hyväksi on kuitenkin syytä ryhtyä heti tai viimeistään eduskuntavaalien 2019 jälkeen ja mielestäni kulutusta voidaan ohjata nykyistä parempaan suuntaan pelkästään alv:a uudelleen kohdistamalla.
Ehdotuksia
Arvonlisäverotuksen painopistettä tulisi kohdistaa nykyistä enemmän siten, että palveluiden arvonlisäveroa lasketaan ja tavaroiden arvonlisävero pidetään ennallaan tai korotetaan. Laskua ei tosin pitäisi ulottaa ns. leasing-palveluihin eli tavaroiden vuokraukseen. Samoin lentämisen arvonlisäveroa tulisi korottaa ja ulkomaille suuntautuvien lentojen arvonlisäverovapaus poistaa. Tosin tämä tulisi tehdä yhteistyössä vähintään Euroopan Unionin tasolla ulosliputuksen välttämiseksi.
Verotuksen painopisteen muuttaminen palveluista tavaroihin muutaisi kysyntää päinvastaisesti: palveluiden kysyntä lisääntyisi ja tavaroiden laskisi.
Lihaa tai muita eläinperäisiä ainesosia sisältävien tuotteiden arvonlisäveroa pitäisi niin ikään korottaa ensisijaisesti elintarvikkeiden osalta. Esimerkiksi vaatteet ja kengät ovat jo materiaalista riippumatta yleisen arvonlisäverokannan piirissä. Ensimmäisenä askeleena voisi olla vähintään 5% tuotteen painosta lihaa, lihankaltaisia ainesosia tai nahkaa sisältävien elintarvikkeiden arvonlisävero korotettaisiin esimerkiksi kahdessa erässä muutaman vuoden siirtymäajalla yleisen arvonlisäveron kanssa vastaavaksi. Porrastaminen auttaisi mm. tuotantoa sopeutumaan kysynnän muutokseen. Korotus tulisi huomioida myös ravintolapalveluissa.
Polttonesteiden arvonlisävero on jo yleisen arvonlisäveron mukainen. Päästöjä ajatellen kuitenkin autoilua ja autojen määrää pitäsi voimakkaasti vähentää. Näin ollen polttonesteiden hintojen korottaminen nimenomaan polttonesteveroa nostamalla on tarpeellinen toimenpide. Sopiva taso voisi olla vuosittaisen korotuksen 2 tai 2,5 snt/ltr. Samaan aikaan tulisi kuitenkin korottaa vuosittain maksettavan ajoneuvoveron määrää, jotta myös autojen absoluuttinen lukumäärä alkaisi supistua, ei vain niillä ajetut kilometrit.
Pidemmällä aikavälillä verotusta voidaan kehittää laajemmin niin, että erilaisten tuotteiden ja palveluiden todellinen hiilijalanjälki otetaan huomioon ja hinta määrittyy esimerkiksi erillisen hiiliveron kautta.
Yksiä veroja nostamalla ja toisia laskemalla edellä kuvatut toimenpiteet on mahdollista mitoittaa siten, että ne ovat veroneutraaleja eli että verotus ei kokonaisuutena muutu. Toisaalta olisi huomioitava, että ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii käytännössä kulutuksen radikaalia vähentämistä. Näin ollen veroneutraalius ei ole välttämätön tavoite ja verotuksen kiristyminen myös antaisi julkiselle sektorille lisäresursseja uusien päästöttömien innovaatioiden ja investointien tukemiseen.
Toimenpiteillä on joka tapauksessa jo kiire.
Kestävän kehityksen mukainen politiikka vaatii, että runsaasti päästöjä aiheuttavien tuotteiden kuluttamista vähennetään. Päästöjä aiheuttavat mm. liikenne, lämmitys, teollisuus, ruoantuotanto. Ruoantuotannossa päästöjä syntyy erityisesti lihan tuotannossa. Ilmastonmuutokseen suoranaisesti liittymätön muovi uhkaa ympäristöä puolestaan jätteen muodossa. Käytännössä kaiken kulutuksen vähentäminen on ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarpeellista. Keskeinen keino kulutuksen ohjaamiseen on verotus. Esimerkiksi lihan kulutuksen vähentämiseen on ehdotettu erillistä lihaveroa ja muovin vähentämiseen muoviveroa.
Lihavero ja muovivero herättävät todennäköisesti erillisinä veroina vastustusta ja uudet verot väistämättä monimutkaistavat verotusta. Näin ollen uusien verojen luominen ei ole lyhyellä aikavälillä tarkoituksenmukaista. Toimenpiteisiin kestävämmän kehityksen hyväksi on kuitenkin syytä ryhtyä heti tai viimeistään eduskuntavaalien 2019 jälkeen ja mielestäni kulutusta voidaan ohjata nykyistä parempaan suuntaan pelkästään alv:a uudelleen kohdistamalla.
Ehdotuksia
Arvonlisäverotuksen painopistettä tulisi kohdistaa nykyistä enemmän siten, että palveluiden arvonlisäveroa lasketaan ja tavaroiden arvonlisävero pidetään ennallaan tai korotetaan. Laskua ei tosin pitäisi ulottaa ns. leasing-palveluihin eli tavaroiden vuokraukseen. Samoin lentämisen arvonlisäveroa tulisi korottaa ja ulkomaille suuntautuvien lentojen arvonlisäverovapaus poistaa. Tosin tämä tulisi tehdä yhteistyössä vähintään Euroopan Unionin tasolla ulosliputuksen välttämiseksi.
Verotuksen painopisteen muuttaminen palveluista tavaroihin muutaisi kysyntää päinvastaisesti: palveluiden kysyntä lisääntyisi ja tavaroiden laskisi.
Lihaa tai muita eläinperäisiä ainesosia sisältävien tuotteiden arvonlisäveroa pitäisi niin ikään korottaa ensisijaisesti elintarvikkeiden osalta. Esimerkiksi vaatteet ja kengät ovat jo materiaalista riippumatta yleisen arvonlisäverokannan piirissä. Ensimmäisenä askeleena voisi olla vähintään 5% tuotteen painosta lihaa, lihankaltaisia ainesosia tai nahkaa sisältävien elintarvikkeiden arvonlisävero korotettaisiin esimerkiksi kahdessa erässä muutaman vuoden siirtymäajalla yleisen arvonlisäveron kanssa vastaavaksi. Porrastaminen auttaisi mm. tuotantoa sopeutumaan kysynnän muutokseen. Korotus tulisi huomioida myös ravintolapalveluissa.
Polttonesteiden arvonlisävero on jo yleisen arvonlisäveron mukainen. Päästöjä ajatellen kuitenkin autoilua ja autojen määrää pitäsi voimakkaasti vähentää. Näin ollen polttonesteiden hintojen korottaminen nimenomaan polttonesteveroa nostamalla on tarpeellinen toimenpide. Sopiva taso voisi olla vuosittaisen korotuksen 2 tai 2,5 snt/ltr. Samaan aikaan tulisi kuitenkin korottaa vuosittain maksettavan ajoneuvoveron määrää, jotta myös autojen absoluuttinen lukumäärä alkaisi supistua, ei vain niillä ajetut kilometrit.
Pidemmällä aikavälillä verotusta voidaan kehittää laajemmin niin, että erilaisten tuotteiden ja palveluiden todellinen hiilijalanjälki otetaan huomioon ja hinta määrittyy esimerkiksi erillisen hiiliveron kautta.
Yksiä veroja nostamalla ja toisia laskemalla edellä kuvatut toimenpiteet on mahdollista mitoittaa siten, että ne ovat veroneutraaleja eli että verotus ei kokonaisuutena muutu. Toisaalta olisi huomioitava, että ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii käytännössä kulutuksen radikaalia vähentämistä. Näin ollen veroneutraalius ei ole välttämätön tavoite ja verotuksen kiristyminen myös antaisi julkiselle sektorille lisäresursseja uusien päästöttömien innovaatioiden ja investointien tukemiseen.
Toimenpiteillä on joka tapauksessa jo kiire.
Kommentit
Lähetä kommentti