Kinkut, kalkkunat, seitan-pallot ym. on onnistuneesti sulateltu ja uusi vuosi vastaanotettu. Viimeistään tässä vaiheessa on jokaisen valveutuneen kansalaisen syytä hieraista hiekat silmistään ja ruveta orientoitumaan kuumaan vaalivuoteen.Kevään puolivaiheilla käydään eduskuntavaalit, kevään lopulla europarlamenttivaalit ja jos vielä istuva edustakunta viisaudessaan niin sallii, myös maakuntavaalit (ehkä syssymmällä).
Nostan tässä esiin joitain teemoja, joita meidän on lupa tulevilta vaaleilta odottaa sekä arvioitani, millaista keskustelua aiheen ympärillä mahdollisesti käydään vaalien alla ja vaalien jälkeen.
Sote-uudistus
Sotettaako? Ei minua ainakaan ja tuskin kovin montaa muutakaan enää tässä vaiheessa. Vaalikausi on viuhahtanut sote- ja maku-uudistusta sorvaillessa. Todelliseksi sudenkuopaksi on muodostunut, ei niinkään itse maakuntamalli, vaan valinnanvapaus ja sen sovellutukset. Tyypillinen kansalainen lienee pääkopassaan asiasta täysin päinvastaista mieltä: maakunta kuulostaa useimmista lähinnä kepulaisten suojatyöpaikkojen kalastelulta kun valinnanvapaus puolestaan luo mielikuvia ihanasta tulevaisuudesta, joka kulman takana odottaa. Kukapa haluaisia vastustaa vapautta? No, nostan itse käden pystyyn tässä kohdassa.
Innokkaimmille maakuntamallin vastustajille ja kepulais-pelkoisille kerron huojentavan tiedon: maakuntamalli ei lisää (kepulaistenkaan) suojatyöpaikkoja, vaan pelkästään siirtelee niitä laatikosta toiseen: osa kuntien henkilöstöstä ja kaikki sairaanhoitopiirien henkilöstö siirtyisi maakuntiin, uusia istuskelijoita ei entisten lisäksi olisi tulossa.
Valinnanvapaus sen sijaan ei ole muuttumassa tästä yhtään helpommaksi. Perusidea mallissa on aivan järkeenkäypä: asiakas saa valita palvelunsa mistä haluaa ja minne parhaiten pääsee, laskun maksaa maakunta/valtio. Ongelma piileekin juuri tässä (mistä syystä itsekin tunnustaudun vapauden vastustajaksi): julkisten menojen hillintä perustuu monelta osin asiakkaiden priorisointiin, erilaisiin jonotuskäytäntöihin ja ei-oon myymiseen tarvittaessa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että jokainen palveluita haluava, ei todellisuudessa tarvitse niitä tai ainakin on monia, jotka niitä tarvitsevat vielä enemmän. Valinnanvapaus murentaisi tämän hyvin toimivan rakenteen ja kaikki saisivat toiveensa täytettyä.
Sosiaaliturvauudistus
Sotuttaako? Minua ainakin. Sotu-uudistusta on käynistelty pitkin vaalikautta mm. perustuloa kokeilemalla. Puolueet ovat julkaisseet omia mallejaan tulevaisuuden sosiaaliturvasta ja ilmoittautuneet joko perustulon kannattajiksi tai vastustajiksi. Tämä lienee vaalien mielenkiintoisin yksittäinen aihe: teema kertoo hyvin paljon kunkin puolueen maailmankuvasta ja ihmiskuvasta.
Työllisyyspolitiikka
Aktiivimalli lienee nykyhallituksen vihatuin uudistus. Mallia on kritisoitu runsaasti ja sen toimivuudesta ei vielä ole tarkempaa tietoa. Oletuksena kuitenkin on että se on onnistunut vain yhdessä tavoitteessa: työttömyysturvamenojen leikkauksessa. Oppositio on lupaillut mallin poistamista, mutta ääni muuttunee kellossa vaalien jälkeen. Muiden tekemiä säästöpäätöksiä ei pääsääntöisesti ole ollut tapana kumota pelkästään idealistisista syistä. Työttömät saanevat edelleenkin nauttia aktiivimallista, kuntouttavasta työtoiminnasta (onhan tämä jo vanha innovaatio muutenkin) ja mahdollisista uusista järjettömyyksistä, joita työttömille ensi kaudella keksitään. Kaiken lisäksi suhdanteita povaavat ovat olleet sitä mieltä, että talouden suhdanne kääntyy negatiiviseen viimeistään vuonna 2020, joten "palveluista" nauttivien joukko kasvanee taas pian.
Laskeva syntyvyys
Vuodesta 2010 laskenut syntyvyys on nostanut eläkejärjestelmästä ja huoltosuhteesta huolissaan olevat taas ääneen. Syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, mutta halvat tai ilmaiset keinot ovat kiven alla. Kun tämä tulee taas kerran todetuksi, ei korvaavia keinoja tarvitse kaukaa hakea: tulevaa eläkettä voidaan aina nirhaista, maksussa olevaa ei missään tapauksessa. Eläkeikään saattaapi siis tulla taas uusia leikkureita, kulmakertoimia ja lieviä maksukorotuksia, jotka taas pienenvät verokertymää toisaalla. (Mielestäni eläkejärjestelmämme on koko muuta julkista sektoria uhkaava kuolemanspiraali, mutta ei mennä nyt siihen.)
Ilmastonmuutos
Elefantti huoneessa (anteeksi huono kielikuva) on ilmastonmuutos, kaiken yllä synkkänä leijuva häijy pilvi. Samaan aikaan kun pitäisi huolehtia teollisuuden kilpailukyvystä, eläkkeistä, työttömien kurittamisesta, puuenergiastsa ynnä muusta, pitäisi vielä keksiä konkreettisia keinoja laskea CO2-päästöjä. Syrjässä asuvat, autoilijat, suurteollisuus, maataloustuottajat, metsäsektori, lämmitetyissä kodeissa asuvat ja lihaa syövät ovat pääasiassa sitä mieltä että oma napa on lähempänä kuin naapurin napa ja itseä koskevat toimenpiteet ovat ainakin poissuljettuja. Kurjuutta on ikävä jakaa ja poliittinen tahto loppuu joskus yllättävän nopeasti. Pelastavatko nyhtökaura, biodiesel, sähköautot ja pari uutta ydinvoimalaa kuitenkin meidät kaikki?
Hallituspohja mahdollisia linjauksia?
Koska vaalit ovat käymättä, emme tietenkään voi tietää tulevaa hallituspohjaa. Vaalit alkavat kuitenkin olla allakassa sen verran lähellä, että gallupien luvut kertovat jo jotain tulevasta. Todennäköisimmältä näyttää, että sekä SDP että Vihreät ottavat vaalivoiton Keskustan ja PS:n kärsiessä merkittävät tappiot. Myös Kokoomus ja Vasemmistoliitto saanevat pienet vaalivoitot. Perusrunko on näillä näkymin joko SDP+Kok tai SDP+Kesk. Kummassakin tapauksessa mukaan mahtunevat ainakin Vihreät, RKP ja miksei venyttäen myös Vas.
SDP+Kok vaihtoehdossa sote-valmistelu alkaisi käytännössä nollasta: valinnanvapaus kuopattaisiin SDP:lle poliittisesti mahdottomana ja maakuntamalli molemmille epämieluisana. SDP+Kesk vaihtoehdossa jo vihrää valoa saanut maakuntamalli jatkaisi valmistelun pohjana ja valinnanvapaus poistuisi. Uudistus myös supistuisi todennäköisesti koskemaan vain sote-palveluita ja hyvin rajatusti yksittäisiä muita kuntien tehtäviä. Ensimmäisessä hallitusvaihtoehdossa sote-uudistus ei valmistu tulevalla vaalikaudella ja jälkimmäisessä homma starttaisi aikaisintaan vuonna 2022. Henkeään ei siis kannata pidätellä.
Sosiaaliturvan uudistuksessa kaksi päävaihtoehtoa tuovat niin ikään mielenkiintoisia lopputuloksia: SDP+Kok uudistaisivat nykymallia melko vähän: tarveharkintaisuus ja velvoitteet säilyisivät pääasiassa nykyisenkaltaisina. SDP+Kesk(+Vihr+Vas+RKP) vaihtoehdossa taas 3/5 kannattaa ainakin nimellisesti perustuloa. Tosin Keskustan lopullinen linjaus on vielä hämärn peitossa. Tällä pohjalla perustulon eteneminen olisi aidosti mahdollista ja kenties jopa ainoa mahdollinen pohja asian eteenpäin viemiseksi. Ennustan kuitenkin, että perustuloa tai muutakaan merkittävää uudistusta ei vielä tälläkään vaalikaudella ole tulossa. Sen sijaan perustason työttömyysetuuksia, sairausetuuksia ja toimeentulotukea mahdollisesti voitaisiin yhdistellä ja yhtenäistää. Asumistuen tuominen mukaan lienee toistaiseksi liian iso haaste ja opintotuen mukaan tuominen taas nostaisi opiskelijoiden etuuksia niin paljon, että sitäkään tuskin tapahtuu.
Ilmastonmuutoksen vastainen työ, syntyvyyttä lisäävä perhepolitiikka ja työllisyyspolitiikka sen sijaan tuskin muuttuvat nykyisestä: vaalikauden mittaan toivotaan ihmetellään ja puhutaan pehmeitä. Perhevapaauudistus saataneen tehtyä, mutta muutos ei tule olemaan nykyisestä suuri.
Kysymysmerkkejä on aidosti paljon ja jo pelkästään nämä muutamat kysymykset ovat sellaisia, että kansalaisten soisi osallistuvan keskusteluun ja pohtivan aidosti, kenelle äänensä kannattaa antaa. Yksi positiivinen merkki kuitenkin on jo ilmassa: pölhöpopulistit on toistaiseksi lyöty ja maahanmuuttovouhotus ei hallitse ainakaan tässä vaiheessa keskustelua. Sen soisikin jäävän arvoiseensa vähäiseen huomioon: valtakunnan haasteet ovat jossain aivan muualla kuin muutamassa kymmenessä tuhannessa ei-valkoisessa ja ei-suomea-puhuvassa ihmisessä.
Tässä kirjoituksessa en käsitellyt EU:ta, ulkopolitiikkaa, Hornetien korvaajia ym. mielenkiintoisia aiheita. Oletan että spekulantteja kuitenkin riittää ja näistäkin aiheista voisi varmasti tekstin jos toisenkin kirjoittaa.
Nostan tässä esiin joitain teemoja, joita meidän on lupa tulevilta vaaleilta odottaa sekä arvioitani, millaista keskustelua aiheen ympärillä mahdollisesti käydään vaalien alla ja vaalien jälkeen.
Sote-uudistus
Sotettaako? Ei minua ainakaan ja tuskin kovin montaa muutakaan enää tässä vaiheessa. Vaalikausi on viuhahtanut sote- ja maku-uudistusta sorvaillessa. Todelliseksi sudenkuopaksi on muodostunut, ei niinkään itse maakuntamalli, vaan valinnanvapaus ja sen sovellutukset. Tyypillinen kansalainen lienee pääkopassaan asiasta täysin päinvastaista mieltä: maakunta kuulostaa useimmista lähinnä kepulaisten suojatyöpaikkojen kalastelulta kun valinnanvapaus puolestaan luo mielikuvia ihanasta tulevaisuudesta, joka kulman takana odottaa. Kukapa haluaisia vastustaa vapautta? No, nostan itse käden pystyyn tässä kohdassa.
Innokkaimmille maakuntamallin vastustajille ja kepulais-pelkoisille kerron huojentavan tiedon: maakuntamalli ei lisää (kepulaistenkaan) suojatyöpaikkoja, vaan pelkästään siirtelee niitä laatikosta toiseen: osa kuntien henkilöstöstä ja kaikki sairaanhoitopiirien henkilöstö siirtyisi maakuntiin, uusia istuskelijoita ei entisten lisäksi olisi tulossa.
Valinnanvapaus sen sijaan ei ole muuttumassa tästä yhtään helpommaksi. Perusidea mallissa on aivan järkeenkäypä: asiakas saa valita palvelunsa mistä haluaa ja minne parhaiten pääsee, laskun maksaa maakunta/valtio. Ongelma piileekin juuri tässä (mistä syystä itsekin tunnustaudun vapauden vastustajaksi): julkisten menojen hillintä perustuu monelta osin asiakkaiden priorisointiin, erilaisiin jonotuskäytäntöihin ja ei-oon myymiseen tarvittaessa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että jokainen palveluita haluava, ei todellisuudessa tarvitse niitä tai ainakin on monia, jotka niitä tarvitsevat vielä enemmän. Valinnanvapaus murentaisi tämän hyvin toimivan rakenteen ja kaikki saisivat toiveensa täytettyä.
Sosiaaliturvauudistus
Sotuttaako? Minua ainakin. Sotu-uudistusta on käynistelty pitkin vaalikautta mm. perustuloa kokeilemalla. Puolueet ovat julkaisseet omia mallejaan tulevaisuuden sosiaaliturvasta ja ilmoittautuneet joko perustulon kannattajiksi tai vastustajiksi. Tämä lienee vaalien mielenkiintoisin yksittäinen aihe: teema kertoo hyvin paljon kunkin puolueen maailmankuvasta ja ihmiskuvasta.
Työllisyyspolitiikka
Aktiivimalli lienee nykyhallituksen vihatuin uudistus. Mallia on kritisoitu runsaasti ja sen toimivuudesta ei vielä ole tarkempaa tietoa. Oletuksena kuitenkin on että se on onnistunut vain yhdessä tavoitteessa: työttömyysturvamenojen leikkauksessa. Oppositio on lupaillut mallin poistamista, mutta ääni muuttunee kellossa vaalien jälkeen. Muiden tekemiä säästöpäätöksiä ei pääsääntöisesti ole ollut tapana kumota pelkästään idealistisista syistä. Työttömät saanevat edelleenkin nauttia aktiivimallista, kuntouttavasta työtoiminnasta (onhan tämä jo vanha innovaatio muutenkin) ja mahdollisista uusista järjettömyyksistä, joita työttömille ensi kaudella keksitään. Kaiken lisäksi suhdanteita povaavat ovat olleet sitä mieltä, että talouden suhdanne kääntyy negatiiviseen viimeistään vuonna 2020, joten "palveluista" nauttivien joukko kasvanee taas pian.
Laskeva syntyvyys
Vuodesta 2010 laskenut syntyvyys on nostanut eläkejärjestelmästä ja huoltosuhteesta huolissaan olevat taas ääneen. Syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, mutta halvat tai ilmaiset keinot ovat kiven alla. Kun tämä tulee taas kerran todetuksi, ei korvaavia keinoja tarvitse kaukaa hakea: tulevaa eläkettä voidaan aina nirhaista, maksussa olevaa ei missään tapauksessa. Eläkeikään saattaapi siis tulla taas uusia leikkureita, kulmakertoimia ja lieviä maksukorotuksia, jotka taas pienenvät verokertymää toisaalla. (Mielestäni eläkejärjestelmämme on koko muuta julkista sektoria uhkaava kuolemanspiraali, mutta ei mennä nyt siihen.)
Ilmastonmuutos
Elefantti huoneessa (anteeksi huono kielikuva) on ilmastonmuutos, kaiken yllä synkkänä leijuva häijy pilvi. Samaan aikaan kun pitäisi huolehtia teollisuuden kilpailukyvystä, eläkkeistä, työttömien kurittamisesta, puuenergiastsa ynnä muusta, pitäisi vielä keksiä konkreettisia keinoja laskea CO2-päästöjä. Syrjässä asuvat, autoilijat, suurteollisuus, maataloustuottajat, metsäsektori, lämmitetyissä kodeissa asuvat ja lihaa syövät ovat pääasiassa sitä mieltä että oma napa on lähempänä kuin naapurin napa ja itseä koskevat toimenpiteet ovat ainakin poissuljettuja. Kurjuutta on ikävä jakaa ja poliittinen tahto loppuu joskus yllättävän nopeasti. Pelastavatko nyhtökaura, biodiesel, sähköautot ja pari uutta ydinvoimalaa kuitenkin meidät kaikki?
Hallituspohja mahdollisia linjauksia?
Koska vaalit ovat käymättä, emme tietenkään voi tietää tulevaa hallituspohjaa. Vaalit alkavat kuitenkin olla allakassa sen verran lähellä, että gallupien luvut kertovat jo jotain tulevasta. Todennäköisimmältä näyttää, että sekä SDP että Vihreät ottavat vaalivoiton Keskustan ja PS:n kärsiessä merkittävät tappiot. Myös Kokoomus ja Vasemmistoliitto saanevat pienet vaalivoitot. Perusrunko on näillä näkymin joko SDP+Kok tai SDP+Kesk. Kummassakin tapauksessa mukaan mahtunevat ainakin Vihreät, RKP ja miksei venyttäen myös Vas.
SDP+Kok vaihtoehdossa sote-valmistelu alkaisi käytännössä nollasta: valinnanvapaus kuopattaisiin SDP:lle poliittisesti mahdottomana ja maakuntamalli molemmille epämieluisana. SDP+Kesk vaihtoehdossa jo vihrää valoa saanut maakuntamalli jatkaisi valmistelun pohjana ja valinnanvapaus poistuisi. Uudistus myös supistuisi todennäköisesti koskemaan vain sote-palveluita ja hyvin rajatusti yksittäisiä muita kuntien tehtäviä. Ensimmäisessä hallitusvaihtoehdossa sote-uudistus ei valmistu tulevalla vaalikaudella ja jälkimmäisessä homma starttaisi aikaisintaan vuonna 2022. Henkeään ei siis kannata pidätellä.
Sosiaaliturvan uudistuksessa kaksi päävaihtoehtoa tuovat niin ikään mielenkiintoisia lopputuloksia: SDP+Kok uudistaisivat nykymallia melko vähän: tarveharkintaisuus ja velvoitteet säilyisivät pääasiassa nykyisenkaltaisina. SDP+Kesk(+Vihr+Vas+RKP) vaihtoehdossa taas 3/5 kannattaa ainakin nimellisesti perustuloa. Tosin Keskustan lopullinen linjaus on vielä hämärn peitossa. Tällä pohjalla perustulon eteneminen olisi aidosti mahdollista ja kenties jopa ainoa mahdollinen pohja asian eteenpäin viemiseksi. Ennustan kuitenkin, että perustuloa tai muutakaan merkittävää uudistusta ei vielä tälläkään vaalikaudella ole tulossa. Sen sijaan perustason työttömyysetuuksia, sairausetuuksia ja toimeentulotukea mahdollisesti voitaisiin yhdistellä ja yhtenäistää. Asumistuen tuominen mukaan lienee toistaiseksi liian iso haaste ja opintotuen mukaan tuominen taas nostaisi opiskelijoiden etuuksia niin paljon, että sitäkään tuskin tapahtuu.
Ilmastonmuutoksen vastainen työ, syntyvyyttä lisäävä perhepolitiikka ja työllisyyspolitiikka sen sijaan tuskin muuttuvat nykyisestä: vaalikauden mittaan toivotaan ihmetellään ja puhutaan pehmeitä. Perhevapaauudistus saataneen tehtyä, mutta muutos ei tule olemaan nykyisestä suuri.
Kysymysmerkkejä on aidosti paljon ja jo pelkästään nämä muutamat kysymykset ovat sellaisia, että kansalaisten soisi osallistuvan keskusteluun ja pohtivan aidosti, kenelle äänensä kannattaa antaa. Yksi positiivinen merkki kuitenkin on jo ilmassa: pölhöpopulistit on toistaiseksi lyöty ja maahanmuuttovouhotus ei hallitse ainakaan tässä vaiheessa keskustelua. Sen soisikin jäävän arvoiseensa vähäiseen huomioon: valtakunnan haasteet ovat jossain aivan muualla kuin muutamassa kymmenessä tuhannessa ei-valkoisessa ja ei-suomea-puhuvassa ihmisessä.
Tässä kirjoituksessa en käsitellyt EU:ta, ulkopolitiikkaa, Hornetien korvaajia ym. mielenkiintoisia aiheita. Oletan että spekulantteja kuitenkin riittää ja näistäkin aiheista voisi varmasti tekstin jos toisenkin kirjoittaa.
Kommentit
Lähetä kommentti