Helsingin sanomat uutisoi 25.9.2019 kyselystä, jonka mukaan suomalaisten näkemykset ilmastonmuutoksesta jakautuvat likimain kahtia. 46-48 % kansalaisista katsoo, että Suomen tulee olla ilmastonmuutoksen torjunnassa edelläkävijä, on valmis tinkimään omasta elintasostaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja katsoo, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei vähätellä mediassa.
Toisella puolella, vastakkaista mieltä edellä mainituista väittämistä on 45-46 % kansalaisista: heidän mielestään Suomen EI tule olla ilmastonmuutoksessa edelläkävijä, he EIVÄT ole valmiita tinkimään elintasostaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja katsovat että ilmastonmuutoksen vaikutuksia liioitellaan julkisuudessa. Artikkeli ei sisällä tietoa, ovatko nämä kaksi ryhmää yhteneviä vai "vaihtuuko leiri" joillain vastaajille kysymysten välillä. Henkilökohtaisesti en tällaiseen lipsumiseen usko.
Ilmastonmuutos jakaa kansan kahtia. Voisi lällätellen sanoa, että suurempi osa on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalla joten pulinat pois: toimenpiteitä ryhdytään toteuttamaan heti ja kyselemättä. Tässä kohtaa mieleen nousee kuitenkin Björn "Nalle" Wahlroosin ajatus enemistön diktatuurista: tilanne, jossa pienen marginaalin enemmistö käyttää valtaansa pienen marginaalin vähemmistöön. (Toki "Nalle" oli perinteisenä oikeistolaisena huolissaan suurituloisten verotuksesta eikä niinkään ilmastonmuutoksesta, mutta analogia toimii tässäkin yhtä hyvin. [Lisää voitte lukea kirjasta Markkinat ja Demokratia]) Enemistön diktatuuri on kehityskulku, jossa vähemmistö syrjäytetään yhteisestä asiasta käytännössä laajemmassa kontekstissa kuin vain käsillä olevassa yksittäisessä asiassa: varsinkin jos kyse on kaiken läpäisevästä muutoksesta kuten ilmastonmuutokse torjunta.
Mitä tässä nyt yritän inttää on, että ilmastonmuutoksen torjunnan vaatima muutos tarvitsee suuremman enemmistön kuin hesarin kyselyssä löytynyt pari prosenttiykikköä, joka ei juuri virhemarginaalista erotu. Voimakkaisiin toimiin ryhtyminen näin pienellä enemistöllä nostaisi vain toisen puolen vihaa ja pahimmillaan aiheuttaisi poliittisen tai toiminnallisen vastareaktion. Vaaleissa ei tällaisten kyselyiden antamiin enemistöihin voi luottaa, joten on täysin mahdollista, että seuraavien vaalien jälkeen vallassa olisivat voimat, joita ilmastonmuutos ei kiinnosta. Yhdenkin vaalikauden hidastelu (tai täyskäännös) romuttaisivat tavoitteen hiilineutraalista Suomessta vuoteen 2035 (tai edes 2050) mennessä.
Tässä kohtaa lienee paikallaan kerrata taustaa. Ilmastonmuutoksen vastustus kytkeytyy kaikkialla maailmassa korkeakoulutetun ja kaupunkilaisen eliitin vastustamiseen. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet, naisten ja tyttöjen asema, vihreät arvot jne. ovat "perinteiselle" ihmiselle käsittämättömiä vouhotuksia. Ei-valkoista ihmistä täytyy saada sanoa neekeriksi tai ählämiksi, homoseksuaalia hinttariksi ja muijat täytyy saada piestä määrävälein. Kuitenkin nykyään kaikki edellä mainittu on kategorisesti kielletty. Pahaa tekee jo nyt. Sitten vielä pitäisi lopettaa autoilu ja lihan syönti. Kuinkahan käy?
Jos ilmastonmuutoksen torjunta on vain eliitin projekti, joka kaadetaan alempien niskaan pakolla ja osallistamatta, se epäonnistuu. Mikäli ilmastonmuutosta oikeasti halutaan torjua, on siitä tehtävä positiivinen projekti suuremmalle joukolle kuin tuo 46-48 %. Se ei onnistu pakottamalla, syyllistämällä eikä sormea heristämällä (vaikka se omasta mielestänikin helpointa olisi).
Esimerkkejä:
1. korostetaan, että liikkumisessa (autoilussa) suurimman muutoksen tulee tapahtua kaupungeissa, missä joukkoliikennettä ja muita liikennepalveluja voidaan kehittää arjessa toimiviksi vaihtoehdoiksi (kaupungeissa asuu n. 70 % suomalaisista tällä haavaa);
2. keskitytään lihan syönnin sijaan lihan tuotantoon: korostetaan, että esim. metsästetty liha on kestävämpää kuin kasvatettu ja broileri on parempi kuin nauta tai sika;
3. korostetaan marjastamisen, sienestämisen ja metsästämisen hyviä puolia;
4. leimataan lentäminen ja ylipäätään ulkomaanmatkailu humpuukiksi;
5. leimataan jatkuva shoppailu käsittämättömäksi pöljyydeksi.
Esimerkkejä voi keksiä vapaasti lisää.
Ylipäätään kannattaa rikkoa rintamia: jokaisella on oma syntinsä (minulla se on 55 kilometrin työmatka, jonka teen päivittäin omalla autolla) ja oma hyveensä (minulla on se on yksi menopaluulento viimeisen kuuden vuoden aikana ja pääasiassa kasvisruoassa pitäytyminen). Kaikilla on tässä keossa omanlaisensa rastinsa hoidettavana.
Erityisesti haluan tässä nostaa esiin pienituloiset. Pienituloinen asuu pääsääntöisesti pienesti, syö vähän, autoilee vähän, ei juurikaan lennä, ei hanki kertakäyttömuotia. Siis ilmastonmuutoksen kannalta mallikelpoinen kansalainen! Silti epäilen, että moni heistä äänestäisi ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan, koska epäilee sen tuovan omalle kohdalle jotain negatiivista. Vaikka tilanne on käytännössä päin vastoin: jos elää jo pienesti, ei suuremmin tuota päästöjäkään ja siksi pääsee leikkauksissakin helpoimmalla.
Suurempi enemistö tarvitaan, se täytyy vain tehdä.
Toisella puolella, vastakkaista mieltä edellä mainituista väittämistä on 45-46 % kansalaisista: heidän mielestään Suomen EI tule olla ilmastonmuutoksessa edelläkävijä, he EIVÄT ole valmiita tinkimään elintasostaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja katsovat että ilmastonmuutoksen vaikutuksia liioitellaan julkisuudessa. Artikkeli ei sisällä tietoa, ovatko nämä kaksi ryhmää yhteneviä vai "vaihtuuko leiri" joillain vastaajille kysymysten välillä. Henkilökohtaisesti en tällaiseen lipsumiseen usko.
Ilmastonmuutos jakaa kansan kahtia. Voisi lällätellen sanoa, että suurempi osa on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalla joten pulinat pois: toimenpiteitä ryhdytään toteuttamaan heti ja kyselemättä. Tässä kohtaa mieleen nousee kuitenkin Björn "Nalle" Wahlroosin ajatus enemistön diktatuurista: tilanne, jossa pienen marginaalin enemmistö käyttää valtaansa pienen marginaalin vähemmistöön. (Toki "Nalle" oli perinteisenä oikeistolaisena huolissaan suurituloisten verotuksesta eikä niinkään ilmastonmuutoksesta, mutta analogia toimii tässäkin yhtä hyvin. [Lisää voitte lukea kirjasta Markkinat ja Demokratia]) Enemistön diktatuuri on kehityskulku, jossa vähemmistö syrjäytetään yhteisestä asiasta käytännössä laajemmassa kontekstissa kuin vain käsillä olevassa yksittäisessä asiassa: varsinkin jos kyse on kaiken läpäisevästä muutoksesta kuten ilmastonmuutokse torjunta.
Mitä tässä nyt yritän inttää on, että ilmastonmuutoksen torjunnan vaatima muutos tarvitsee suuremman enemmistön kuin hesarin kyselyssä löytynyt pari prosenttiykikköä, joka ei juuri virhemarginaalista erotu. Voimakkaisiin toimiin ryhtyminen näin pienellä enemistöllä nostaisi vain toisen puolen vihaa ja pahimmillaan aiheuttaisi poliittisen tai toiminnallisen vastareaktion. Vaaleissa ei tällaisten kyselyiden antamiin enemistöihin voi luottaa, joten on täysin mahdollista, että seuraavien vaalien jälkeen vallassa olisivat voimat, joita ilmastonmuutos ei kiinnosta. Yhdenkin vaalikauden hidastelu (tai täyskäännös) romuttaisivat tavoitteen hiilineutraalista Suomessta vuoteen 2035 (tai edes 2050) mennessä.
Tässä kohtaa lienee paikallaan kerrata taustaa. Ilmastonmuutoksen vastustus kytkeytyy kaikkialla maailmassa korkeakoulutetun ja kaupunkilaisen eliitin vastustamiseen. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet, naisten ja tyttöjen asema, vihreät arvot jne. ovat "perinteiselle" ihmiselle käsittämättömiä vouhotuksia. Ei-valkoista ihmistä täytyy saada sanoa neekeriksi tai ählämiksi, homoseksuaalia hinttariksi ja muijat täytyy saada piestä määrävälein. Kuitenkin nykyään kaikki edellä mainittu on kategorisesti kielletty. Pahaa tekee jo nyt. Sitten vielä pitäisi lopettaa autoilu ja lihan syönti. Kuinkahan käy?
Jos ilmastonmuutoksen torjunta on vain eliitin projekti, joka kaadetaan alempien niskaan pakolla ja osallistamatta, se epäonnistuu. Mikäli ilmastonmuutosta oikeasti halutaan torjua, on siitä tehtävä positiivinen projekti suuremmalle joukolle kuin tuo 46-48 %. Se ei onnistu pakottamalla, syyllistämällä eikä sormea heristämällä (vaikka se omasta mielestänikin helpointa olisi).
Esimerkkejä:
1. korostetaan, että liikkumisessa (autoilussa) suurimman muutoksen tulee tapahtua kaupungeissa, missä joukkoliikennettä ja muita liikennepalveluja voidaan kehittää arjessa toimiviksi vaihtoehdoiksi (kaupungeissa asuu n. 70 % suomalaisista tällä haavaa);
2. keskitytään lihan syönnin sijaan lihan tuotantoon: korostetaan, että esim. metsästetty liha on kestävämpää kuin kasvatettu ja broileri on parempi kuin nauta tai sika;
3. korostetaan marjastamisen, sienestämisen ja metsästämisen hyviä puolia;
4. leimataan lentäminen ja ylipäätään ulkomaanmatkailu humpuukiksi;
5. leimataan jatkuva shoppailu käsittämättömäksi pöljyydeksi.
Esimerkkejä voi keksiä vapaasti lisää.
Ylipäätään kannattaa rikkoa rintamia: jokaisella on oma syntinsä (minulla se on 55 kilometrin työmatka, jonka teen päivittäin omalla autolla) ja oma hyveensä (minulla on se on yksi menopaluulento viimeisen kuuden vuoden aikana ja pääasiassa kasvisruoassa pitäytyminen). Kaikilla on tässä keossa omanlaisensa rastinsa hoidettavana.
Erityisesti haluan tässä nostaa esiin pienituloiset. Pienituloinen asuu pääsääntöisesti pienesti, syö vähän, autoilee vähän, ei juurikaan lennä, ei hanki kertakäyttömuotia. Siis ilmastonmuutoksen kannalta mallikelpoinen kansalainen! Silti epäilen, että moni heistä äänestäisi ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan, koska epäilee sen tuovan omalle kohdalle jotain negatiivista. Vaikka tilanne on käytännössä päin vastoin: jos elää jo pienesti, ei suuremmin tuota päästöjäkään ja siksi pääsee leikkauksissakin helpoimmalla.
Suurempi enemistö tarvitaan, se täytyy vain tehdä.
Kommentit
Lähetä kommentti