Pitääkö 0-tuntisopimukset kieltää?

Nollatuntisopimukset ovat työsopimuksia, joissa työsopimuksessa työntekijälle ei ole määritetty alarajaa viikoittaisten työtuntien määrästä. Työntekijä tekee tunteja sen verran kuin työnantaja tarjoaa ja työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työtuntien määrään ovat rajatut.

Nollatuntisopimusten kieltämisestä tehtiin kansalaisaloite 15.1.2015. Aloite saavutti tarvittavat 50 000 allekirjoitusta ja se eteni eduskunnan käsiteltäväksi 4.12.2015. Aloite käsiteltäneen eduskunnassa kevätistuntokauden aikana 2016 ja se todennäköisesti tullaan hylkäämään. Hallituspuolueiden halukkuus luoda työntekijöille uusia oikeuksia tilanteessa, jossa niitä vähennetään toisaalla, ei ole todennäköistä ja hallituspuolueiden enemmistöasema eduskunnassa takaa sen, että hanke ei etene ilman hallituksen siunausta.

Aloitetta perustellaan sillä, että se parantaa yhden heikossa asemassa olevan joukon, eli osa-aikaisten työntekijöiden, asemaa. Kun lailla olisi säädetty työsopimuksiin viikoittainen minimityöaika, takaisi työ varmemman ja tasaisemman toimeentulon. Minimituntimäärästä voisi poiketa alaspäin työntekijän aloitteesta ja työntekijällä olisi mahdollisuus milloin tahansa nostaa työaika minimituntimäärään.

 Miten muutos vaikuttaisi?

Vaikka 0-tuntisopimusten kieltäminen vaikuttaa periaatteellisella tasolla hyvältä ja sen tavoitteet tärkeiltä, ei se silti toimi. Nollatuntisopimusten kieltäminen ei tuo osa-aikaisille lisää työtunteja, vaan se siirtää heidät työttömiksi. Miksi näin? Tällä hetkellä työntekijä voi olla yritykseen työsuhteessa (0-tuntisopimuksella) ja tehdä työtä sen verran kuin yritys tarvitsee. Lakimuutoksen jälkeen työntekijän sopimus pitäisi joko päättää tai nostaa viikoittainen tuntimäärä lain vaatimaan kahdeksaantoista. Joustavuuden säilyttääkseen yritys voisi päättää työsopimukset (yt-menettely on pienissä yrityksissä suhteellisen kevyt) ja tehdä jatkossa työntekijöiden kanssa vain hyvin lyhyitä työsopimuksia tarpeensa mukaan. Työntekijä olisi siis työtön, paitsi niinä päivinä kun yritys työvoimaa tarvitsisi. Tämä on myös useiden työvoimaa vuokraavien yritysten käytäntö: työsopimus on voimassa vain työn tekemisen ajan ja muuten työntekijä ei ole kenenkään palkkalistalla. Sen sijaan päätavoite eli työtuntien määrän lisääntyminen niillä joilla niillä on vähän, ei toteutuisi.

Uudistus parantaisi kyllä työntekijän asemaa siten, että tämä olisi selkeästi työtön paitsi silloin kun tekee työtä. Nykytilanteessa työntekijä ei ole työtön jos hänellä on 0-tuntinen työsopimus. Tämä estää mm. työttömyyskorvauksen saamisen. Uudistus siten selkiyttäisi silpputyötä tekevien asemaa, mutta toisi kuitenkin yrityksille kohtuuttomasti lisätyötä kun jokaiselle ylimääräiselle työntekijälle täytyisi tehdä uusi työsopimus. Samalla pitäisi selvittää nykyisten työntekijöiden halukkuus tehdä enemmän työtunteja jne. Palveluyritysten tilanne on tavallisesti se, että palkattuna on lukumääräisesti enemmän ihmisiä kuin työtä on tarjolla, jotta työvoimaa voidaan käyttää joustavasti. Pahimmillaan työn teettämistä jäykistävä uudistus vähentäisi työvoiman kysyntää ja etenkin työelämään tuleville nuorille tärkeät palvelualan joustavat työpaikat vähenisivät entisestään.

Onko vaihtoehtoa?

Mielestäni 0-tuntisopimusten kieltäminen ei ole hyvä ratkaisu ja muutenkin pitäisi pohtia tarkoin tämänkaltaisten jäykkyyksien luomisen mielekkyyttä. Silpputyötä tekevien asemaa pitää kuitenkin parantaa ja siihen on olemassa parempia keinoja. Nämä ovat:

1. Muutetaan työttömän työnhakijan määritelmää.

Tällä hetkellä työntekijä lasketaan työlliseksi (siis: ei-työttömäksi) jos hänellä on 0-tuntinen työsopimus. Työttömän määritelmää voitaisiin muuttaa siten, että henkilöt joilla on alle 18-viikkotuntinen työsopimus, laskettaisiin työttömiksi ja he pääsisivät työttömyysetuuksien piiriin. Tämä parantaisi toimeentuloturvaa ja selkeyttäisi silpputyötä tekevän asemaa Suomen tukiviidakossa.

2. Otetaan käyttöön perustulo/negatiivinen tulovero/tms.

Perustulon tai vastaavan käyttöönotto parantaisi silpputyötä tekevien asemaa ja toimeentuloa. Perustulon turvin jokainen voisi ottaa vastaan kaikenlaiset työsopimukset ilman pelkoa pienistä tuloista tai kannustinloukuista. (Kannustinloukut tarkoittavat tilannetta, jossa työn vastaanottaminen vie enemmän tukia kuin tuo palkkatuloja.)

Kumpikin näistä keinoista ovat sellaisia, että ne eivät luo työntekijälle uusia oikeuksia suhteessa työnantajaan vaan työnantaja säilyttää kaikki nykyiset oikeutensa ja mahdollisuudet joustavaan työvoiman käyttöön. Etenkin perustulon tai vastaavan käyttöönotto voisi jopa tuoda lisää ihmisiä työmarkkinoille jos järjestelmä olisi kannustinloukuton ja siten työntekoon kannustava. Tällä hetkellä kannustinloukut estävät monien tulon työmarkkinoille kokonaan. Silpputyötä tekevien asemaa täytyy parantaa, mutta se ei saa heikentää ja byrokratisoida yritysten työllistämistä enempää, varsinkaan kun kärsijöinä olisivat etenkin pienet palveluyritykset joiden työllistämismahdollisuudet ovat jo nykyisellään yrityksistä vaikeimmat.