Esitin edellisessä kirjoituksessani (Julkisen talouden tasapaino ja eläkejärjestelmä), että vahva (kenties liian vahva) eläkejärjestelmämme on yksi pääsyyllisistä valtiontalouden alijäämäisyyteen ja että toisenlaisella julkisten tulojen jakaumalla valtionvelka voisi tällä hetkellä olla huomattavasti nykyistä alhaisempi.
Työeläkkeet nauttivat vakiintuneen tulkinnan mukaan perustuslain mukaista omaisuuden suojaa. Tämä tarkoittaa, että eläkeleikkauksista päätettäessä tulisi käyttää perustuslain sääämisjärjestystä. Perustuslain muuttaminen vaatii käsittelyn kaksilla valtiopäivillä siten, että välissä on pidetty eduskuntavaalit. Tämä voidaan ohittaa vain tekemällä muutos kiireellisenä, joka puolestaan vaatii 5/6 enemmistön eduskunnassa.
Eläkkeitä voidaan efektiivisesti kuitenkin leikata myös toista kautta. Eläkkeitä korotetaan vuosittain kuten muitakin sosiaalietuuksia. Eläkkeiden korotuksiin on oma erityinen mallinsa, jota kutsutaan taitetuksi indeksiksi. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että eläkkeet nousevat 50% palkkainflaation mukaan ja 50% kuluttajainflaation mukaan. 1990-luvulla kuitenkin malli todettiin liian kalliiksi ja painotus muutettiin tasolle 80/20, jolloin indeksi muodostuu 80% kuluttajahintaideksistä ja 20% palkkaindeksistä. Sittemin eläkkeet ovat yksittäisiä 2010-luvun vuosia lukuun ottamatta aina nousseet vähemmän kuin ne alkuperäisen indeksin mukaan olisivat nousseet.
Eläkkeiden efektiivinen leikkaaminen pitkällä aikavälillä kuitenkin vaatii vielä radikaalimman indeksin. Eläkkeissä tulisi siirtyä malliin, jossa eläkkeiden vuosittainen kasvuvauhti olisi vieläkin matalampi, mutta samalla pienimpiä eläkkeitä tulisi korottaa, jotta eläkeläisköyhyys vähenisi.
Mielestäni eläkkeissä tulisi siirtyä malliin, jossa osa korotuksesta tulisi kuluttajahintaideksistä (50% kuluttajahintaindeksi noususta) ja osa olisi kiinteä euromääräinen korotus. Eläkkeitä tulisi vuosittain korottaa niin, että pienimmät eläkkeet nousisivat suhteessa enemmän kuin kuluttajahinnat ja suuret eläkkeet vähemmän. Inflaatio söisi näin pidemmällä aikavälillä suuria eläkkeitä.
Esimerkiksi voitaisiin ensimmäisenä vuonna todeta, että 1700 euron kuukausieläke on ns. rajaeläke, jonka tasoiset eläkkeet nousevat kuluttajahintojen tahtiin, sitä alhaisemmat enemmän ja suuremmat vähemmän. 1700 on tässä siis mielivaltaisesti valittu esimerkkitaso. Oletetaan, että kuluttajainflaatio on 2%. Tällöin kaikkia eläkkeitä nostettaisiin 1% (puolet kuluttajainflaatiosta) ja lisäksi 17 euroa (1% 1700:sta). Tällöin 1700 euron eläke nousisi 34 euroa, joka on tasan 2%. 1000 euron eläke nousisi 27 euroa, joka on 2,7%. 3000 euron eläke nousisi 47 euroa, joka n. 1,57%. Tätä suuremmat eläkkeet nousisivat suhteessa vieläkin vähemmän. Rajaeläketaso nousisi esim. inflaation tahtiin ollen toisena vuonna 1734 euroa kuukaudessa.
Kuinka rajaeläketaso sitten pitäisi määrittää? Tasoksi voisi alussa määrittää sellaisen, joka takaisi että eläkkeiden kasvumäärä olisi esimerkiksi 80% nykysistä vuosikasvusta. Osuus voi olla suurempikin, kunhan se on pienempi kuin 100%. Uudistuksella ei ole merkitystä, jos se sen seurauksena eläkkeiden kokonaisvuosikasvu on suurempi kuin nykymallissa.
Järjestelmä ei nykyisen matalan inflaation vallitessa leikkaisi eläkkeitä merkittävästi, mutta nopeamman inflaation vallitessa kylläkin. Nopeamman inflaation tavoittelu olisikin yksi mallin onnistumisen edellytyksistä. Esitän, että suurten määräkorotusten sijaan esimerkiksi SDP ottaisi tästä mallista kopin ja yrittäisi näin pidemmällä aikavälillä nostaa pieniä eläkkeitä. Mallin rahoitus hoituisi kätevästi, koska malli säästäsi nykytilanteeseen nähden, mutta juuri pienet eläkkeet saisivat tarpeellisia lisäkorotuksia.
Työeläkkeet nauttivat vakiintuneen tulkinnan mukaan perustuslain mukaista omaisuuden suojaa. Tämä tarkoittaa, että eläkeleikkauksista päätettäessä tulisi käyttää perustuslain sääämisjärjestystä. Perustuslain muuttaminen vaatii käsittelyn kaksilla valtiopäivillä siten, että välissä on pidetty eduskuntavaalit. Tämä voidaan ohittaa vain tekemällä muutos kiireellisenä, joka puolestaan vaatii 5/6 enemmistön eduskunnassa.
Eläkkeitä voidaan efektiivisesti kuitenkin leikata myös toista kautta. Eläkkeitä korotetaan vuosittain kuten muitakin sosiaalietuuksia. Eläkkeiden korotuksiin on oma erityinen mallinsa, jota kutsutaan taitetuksi indeksiksi. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että eläkkeet nousevat 50% palkkainflaation mukaan ja 50% kuluttajainflaation mukaan. 1990-luvulla kuitenkin malli todettiin liian kalliiksi ja painotus muutettiin tasolle 80/20, jolloin indeksi muodostuu 80% kuluttajahintaideksistä ja 20% palkkaindeksistä. Sittemin eläkkeet ovat yksittäisiä 2010-luvun vuosia lukuun ottamatta aina nousseet vähemmän kuin ne alkuperäisen indeksin mukaan olisivat nousseet.
Eläkkeiden efektiivinen leikkaaminen pitkällä aikavälillä kuitenkin vaatii vielä radikaalimman indeksin. Eläkkeissä tulisi siirtyä malliin, jossa eläkkeiden vuosittainen kasvuvauhti olisi vieläkin matalampi, mutta samalla pienimpiä eläkkeitä tulisi korottaa, jotta eläkeläisköyhyys vähenisi.
Mielestäni eläkkeissä tulisi siirtyä malliin, jossa osa korotuksesta tulisi kuluttajahintaideksistä (50% kuluttajahintaindeksi noususta) ja osa olisi kiinteä euromääräinen korotus. Eläkkeitä tulisi vuosittain korottaa niin, että pienimmät eläkkeet nousisivat suhteessa enemmän kuin kuluttajahinnat ja suuret eläkkeet vähemmän. Inflaatio söisi näin pidemmällä aikavälillä suuria eläkkeitä.
Esimerkiksi voitaisiin ensimmäisenä vuonna todeta, että 1700 euron kuukausieläke on ns. rajaeläke, jonka tasoiset eläkkeet nousevat kuluttajahintojen tahtiin, sitä alhaisemmat enemmän ja suuremmat vähemmän. 1700 on tässä siis mielivaltaisesti valittu esimerkkitaso. Oletetaan, että kuluttajainflaatio on 2%. Tällöin kaikkia eläkkeitä nostettaisiin 1% (puolet kuluttajainflaatiosta) ja lisäksi 17 euroa (1% 1700:sta). Tällöin 1700 euron eläke nousisi 34 euroa, joka on tasan 2%. 1000 euron eläke nousisi 27 euroa, joka on 2,7%. 3000 euron eläke nousisi 47 euroa, joka n. 1,57%. Tätä suuremmat eläkkeet nousisivat suhteessa vieläkin vähemmän. Rajaeläketaso nousisi esim. inflaation tahtiin ollen toisena vuonna 1734 euroa kuukaudessa.
Kuinka rajaeläketaso sitten pitäisi määrittää? Tasoksi voisi alussa määrittää sellaisen, joka takaisi että eläkkeiden kasvumäärä olisi esimerkiksi 80% nykysistä vuosikasvusta. Osuus voi olla suurempikin, kunhan se on pienempi kuin 100%. Uudistuksella ei ole merkitystä, jos se sen seurauksena eläkkeiden kokonaisvuosikasvu on suurempi kuin nykymallissa.
Järjestelmä ei nykyisen matalan inflaation vallitessa leikkaisi eläkkeitä merkittävästi, mutta nopeamman inflaation vallitessa kylläkin. Nopeamman inflaation tavoittelu olisikin yksi mallin onnistumisen edellytyksistä. Esitän, että suurten määräkorotusten sijaan esimerkiksi SDP ottaisi tästä mallista kopin ja yrittäisi näin pidemmällä aikavälillä nostaa pieniä eläkkeitä. Mallin rahoitus hoituisi kätevästi, koska malli säästäsi nykytilanteeseen nähden, mutta juuri pienet eläkkeet saisivat tarpeellisia lisäkorotuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti