Kuntavaalien alla valtakunnan kärkipoliitikkojen huomio on kerrankin kunnissa. Muina aikoina kunnat ovat valtion päättäjille mielestäni enemmän välttämätön paha, kuin voimavara. Tässä lienee taustalla vuosikymmenien vääntö siitä kuka vie ja kuka vikisee: kuntien laaja itsehallinto aiheuttaa kitkaa ministeriöiden suunnittelupöydillä. Ministeriöille ainainen ongelma on, kuinka saada kunnat toimimaan niin kuin valtiovalta hyväksi katsoo. No, asiaan.
Pääministeri Sanna Marin esitti, että kuntavero voitaisiin muuttaa progressiiviseksi, jotta korkeaa palkkaa tai eläkettä nauttivat kuntalaiset maksaisivat palveluistaan veroina nykyistä enemmän. Ajatus kuulostaa äkkiseltään ihan toteuttamiskelpoiselta, mutta siihen sisältyy ainakin yksi isompi ongelma. Siihen kohta.
Toisaalla kuntavaalien alla on esitetty myös, että pääomatuloista pitäisi siivu ohjata suoraan kunnille. Tämäkin ajatus kuulostaa äkkiseltään ihan toteuttamiskelpoiselta, mutta siihen sisältyy samantyyppinen ongelma kuin edellä mainittuun progressiviiseen kunnan tuloveroon.
Tilastokeskuksen mukaan suomalainen keskituloinen sai v. 2019 palkkatuloa n. 33300 euroa ja pääomatuloa n. 4600 euroa. Tulot eivät kuitenkaan jakaudu Suomessa tasaisesti. Korkeimmat palkkatulot (yli 50 000 euroa ka. v. 2019) löytyivät Kauniaisista, Espoosta, Kirkkonummelta ja Sipoosta. Matalimmat palkkatulot taas löytyivät (n. 15 000 euroa ka. v. 2019) Puolangalta, Rautavaarasta, Sysmästä ja Rääkkylästä. Pääomatuloissa vain kolmessa kunnassa keskiarvo ylitti 10 000 euroa v. 2019. Tässä lienee vuosittaista huojuntaa palkkatuloja enemmän. Kahdenkymmenen keskiarvoltaan korkeimman pääomatulon kunnista vain kolme sijaitsee Eteläisen Suomen ulkopuolella (Sievi, Uusikaarlepyy, Vieremä). Muutoin pääomatulot vaihtelivat kunnittain 1350 eurosta 9600 euroon saakka.
Palkkatuloissa ja pääomatuloissa korkeimmat tulot painottuvat Etelä-Suomen vauraille alueille ja pienimmät tulot Itä- ja Pohjois-Suomen pieniin kuntiin.
Jos kunnan tuloveroon luotaisiin progressio, pitäisikö se luoda niin, että kaikissa kunnissa tulot kasvaisivat. Tällöin marginaaliveron pitäisi olla nykytasoon nähden korkeampi jo alle 20 000 euron vuosistuloilla. Tällöin se kohdistuisi pienituloisisssa kunnissa vain sen kunnan hyvätuloisiin, mutta valtakunnallisesti taas hyvin suureen osaan väestöstä. Jos taas progressio iskisi vain valtakunnallisesti hyvätuloisiin, ei tällä olisi mitään vaikutusta pienituloisten kuntien verotukseen, vaan käytännössä ainoastaan Etelä-Suomen hyvätuloisten kuntien verotukseen. Vai pitäisikö kuhunkin kuntaan luoda oma, erilainen progressionsa, jolloin verotuksen taso ja marginaaliverot vaihtelisi hyvin voimakkaasti kunnasta toiseen?
Jos pääomatuloista jyvitettäisiin osa kunnille, olisi lopputulos kuntien kannalta vaihteleva. Hyvätuloiset kunnat saisivat merkittävän lisätulon, mutta suuri osa kunnista vain pienen lisätulon. Kun tulot vaihtelevat huomattavasti, on hyvin vaikeaa kehittää ansiotuloverotusta pregoressiivisemmaksi taikka jyvittää osaa pääomatuloveroista kunnille siten, että lisätulo kohdistuisi sellaisiin kuntiin, jotka lisärahoitusta todella tarvitsisivat ja toisaalta ettei lisärahoitus kohdistuisi kuntiin, joiden taloudellinen tilanne on jo nykyisellään hyvin vahva.
Mielestäni verotuksen rakennetta ei tule viedä edellä mainittuun suuntaan. Tällaiset reformit eivät lisäisi kuntien mahdollisuuksia toteuttaa tehtäviään, vaan pikemminkin lisäisivät kuntien välistä eriarvoisuutta. Totean tähän vielä, että jos yhteistöveron jako-osuuttaa siirretäisiin kunnille, olisi lopputulos samnsuuntainen kuin pääomatuloveron kohdalla: suuri osa hyödystä valuisi Etelä-Suomeen.
Kuinka kuntien ja tulevien hyvintoinvialueiden rahoitus sitten pitäisi turvata? Mikäli nykymuotoinen kunta jatkaa eloaan ja tehtävät eivät siirry hyvinvointialueelle, on nykymuotoinen rahoitusmallikin riittävän hyvä. Mallin kuitenkin tulisi huomioida, että kuntien taloudellinen tilanne eriytyy. Etenkin ikärakenteeltaa vanhojen kuntien asema ja talous tulisi varmistaa valtionosuusjärjestelmää rukkaamalla. On mahdollista, että lähivuosina Suomessa on väestön ikääntyessä kuntia, joissa tuloista hyvin suuri osa (yli 75%) tulee valtiolta ja ikäihmisten palvelutarpeesta johtuen valtaosa työvoimasta on kunnalla töissä. Kuntaliitokset ovat tällaisissa kunnissa vain pieni apu, koska, kuten edellä tilastojen valossa totesin, pienituloiset kunnat sijaitsevat Itä- ja Pohjois-Suomessa kun taas suurituloiset kunnat Etelä- ja Länsi-Suomessa. Pienituloinen itäsuomalaiskunta ei voi tehdä kuntaliitosta hyvätuloisen läsisuomalaiskunnan kanssa. Ihmisiä ei myöskään toistaiseksi voida pakkomuuttaa maaseudulta pois, joten palvelut on edelleen järjestettävä koko maassa.
Tulevien hyvintointialueiden verotusoikeuden puolesta olen ottanut kantaa jo aiemmassa postauksessani. Tässä kannassa pysyn edelleen.
Kommentit
Lähetä kommentti