Suomen suuri kuva 2019

Sipilän politiikka

Juha Sipilän hallitus astui valtaan 29.5.2015. Keskusta oli saanut vaalivoiton ja Perussuomalaiset sekä Kokoomus pääsivät vaalivoittajan kanssa maata hallitsemaan. Sipilän hallitusohjelma oli selkeästi ytimekkäämpi kuin edellisen hallituksen ja siinä maalle asetettiin yksi selkeä tavoite: saada Suomen julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen laskusuuntaan. Hallitusohjelma sisältää muitakin tavoitteita, mutta tavoite julkisen talouden tasapainottamisesta läpileikkaa koko ohjelman ja on koko hallituksen toimikauden näyttäytynyt selkeästi tärkeimpänä hankkeena.

Onko Suomen julkisen talouden tilanne siis niin vakava, että leikkauksille ei tosiaankaan ole vaihtoehtoa? Näin hallitus meille haluaa uskotella. Leikkausten vaihtoehtoja on käsitelty ansiokkaasti eri foorumeilla ja leikkauksia on arvosteltu kovin sanoin. (Esim. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/02/talouden-tuhoava-kuri-kasikirjoitus, http://www.forbes.com/sites/stevekeen/2015/06/18/are-surpluses-normal/2/) Käsittelen leikkauspolitiikan järjettömyyttä tässä lyhyesti rahan luonteen kautta. 

Sipilän hallitus on siis huolissaan Suomen julkisen sektorin velkaantumisesta. Alla on kuva Suomen julkisen talouden velasta suhteessa bruttokansantuotteeseen vuosina 1994-2019, luvut 2016-2019 perustuvat hallituksen budjettiesitykseen vuodelle 2016. Kuvasta puuttuvat julkisen sektorin varat, jotka kääntäisivat nettovarallisuuden positiiviseksi, toisin kuin missään muussa Euroopan maassa Norjaa, Venäjää ja muutamaa kääpiövaltiota lukuun ottamatta. Näitä ei yleensä haluta esittää, koska niiden kanssa julkinen talous näyttäisi liian hyvältä leikkauspolitiikan tarpeisiin.

Tämä  kuva kertoo Sipilän hallituksen kärkitavoitteen Suomella vuonna 2019. Velkakäyrä on tasaantunut ja maa on pelastettu. Kaikki ovat onnellisia, vai mitä? Miksi tämä tavoite tuntuu oudolta? Miksi näyttää siltä, että maata johtava hallitus näkee Suomesta vain yhden puolen? Miksi tästä maasta ei löydy enää muuta korjattavaa kuin tämä yksi käyrä? Onko maa valmis kun tuo yksi käyrä alkaa osoittamaan alaspäin? Jos Sipilä olisi taiteilija, olisiko tämä hänen unelmien maansa; maa, jossa julkisen velan kehitys suhteessa bruttokansatuotteeseen on laskeva? Miksi velkamäärästä ollaan huolissaan?

Talous ja raha

Talous on pohjimmiltaan resurssien jatkuvaa jalostamista, allokointia, kuljettamista ja kuluttamista. Tämän valtavan prosessin koordinoimiseen käytämme rahaa. Rahataloudessa olemme korvanneet varsinaisten hyödykkeiden vaihdannan rahalla. Pohjimmiltaan raha on kuitenkin pelkkää värikästä paperisilppua (pieneltä osin) ja numeroita tietokoneella (suurelta osin) ja sen unohdamme usein, julkisessa keskustelussa asiaa ei käsitellä käytännössä koskaan. Rahan merkitys on tästä syystä valitettavasti hämärtynyt. 

Rahan luonteeseen kuuluu, että se on taloudessa vain väline arvottamiseen ja mittayksikkö, ei itseisarvo. Lähtökohtaisesti rahalla ei pitäisi olla taloudessa minkäänlaista ohjausvaikutusta, vaan rahan pitäisi vain toimia vaihdantaa ja toiminnan organisointia helpottavana apuvälineenä. Toisin sanoen rahalla ei pitäisi olla vaikutusta taloudellisen toimeliaisuuden määrään tai laatuun. Näin kuitenkin on. Raha on jo niin elimellinen osa kaikkea elämää, että ilman sitä emme tunnu pärjäävän. Voimme maksaa ruokamme, kotimme, vaatteemme ja kaiken muun vain rahalla. Emme saa ruokakaupasta ruokakoria mukaamme tekemällä ensin töitä kauppiaalle tiettyä määrää, ainakaan muuten kuin poikkeustapauksessa. Rahasta on tullut yhteiskunnalle pakko.

Rahaa säätelemään on perustettu keskuspankkeja. Keskuspankeille on lähtökohtaisesti annettu tehtäväksi rahapolitiikasta päättäminen ja rahamarkkinan sääteleminen. Suurin osa meistä luulee edelleen, että näin onkin, keskuspankki painaa rahaa ja jakaa sitä liikepankeille, jotka jakavat sitä edelleen kotitalouksille, yrityksille ja julkiselle sektorille. Todellisuudessa myös liikepankit luovat rahaa. (esim. http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=7454) Tämäkään ei kuitenkaan ole tämän blogin pääasia.

Raha ei siis itsessään ole minkään arvoista vaan sen arvoa voidaan säännellä taloudellisen tilanteen vaatimalla tavalla. Rahan luonteeseen kuuluu, että sitä voidaan tarvittaessa luoda lisää tai poistaa talouden kierrosta. Raha ei voi loppua. EKP on jäsenvaltioiden ohjailema laitos, jonka tehtäviä voidaan säätää. Jos euromaiden talous ei ala kasvamaan vaan mataa edelleen nollan tuntumassa työttömyyden noustessa, eikö olisi loogista odottaa EKP:n toimivan. Jos useampaa euromaata uhkaisi Kreikkaan verrratava inhimillinen ja (ehkäpä ennen kaikkea) taloudellinen hätä, eikö EKP puuttuisi asiaan ja pelastaisi maat? En tiedä, pitäisi ainakin. Järkevästi toimien EKP ei antaisi rahan loppua.

Leikkaukset tuovat laman

Sipilän hallituksen kärkihankkeena on olla huolissaan sen ainoan resurssin loppumisest, joka ei voi loppua. Mielestäni tämä on tavoitteena järjetön ja kansan huijaamista utopistisiin säästötalkoisiin, joista ei tule loppua. Jos hallitus leikkaa viisi mijardia (valtiontalouden vaje tulevana vuonna), tulee valtion tuloihin samalla 2,5 miljardin romahdus. Miksikö? Siksi, että karkeasti noin 50% valtion menoista palautuu sille takaisin verotuloina. Syntyvän 2,5 miljardin vajeen kurominen umpeen loisi taas 1,25 aukon valtion tuloihin jne. Lopulta viiden miljardin vajeen paikkaaminen veisi valtion budjetista 10 miljardia euroa. Kymmenen miljardin leikkauksilla tulot tippuisivat ”vain” viisi miljardia, joten nettoleikkauksena toteutuisi tuo alkuperäinen viisi miljardia. Valtiontalous on kuitenkin osa kansantaloutta ja 10 miljardin leikkaus investointi- ja kulutuskysynnässä laskisi BKT:ta vastaavat 10 miljardia eli 5%. Sitäkö Sipilä haluaa, lisää vuosia kuten 2009 tai 1991.

Mutta kuka kertoisi tämän kaiken insinööri Sipilälle, niin että hänkin sen ymmärtäisi?