Superministeriön kupla

Valtiovarainministeriöstä vuodettiin hiljan muistio, jonka mukaan hallintarekisteriasiasta käytävää julkista keskustelua haluttin ohjata tiettyyn suuntaan, joka korosti hallintarekisterien käyttöönoton hyviä puolia. Muistion mukaan viestinnässä haluttiin suosia tiettyjä toimittajia/medioita ja tuoda asiaa esiin yksipuolisesti. Samaa linjaa jatkettiin myös ministeriön omassa tiedotteessa asiasta. VM ajoi voimakkaasti yksipuolista näkemystä hyvin poliittisesta asiasta.

Tämä on vain tuorein esimerkki tavasta, jolla VM haluaa ohjata keskustelua ja poliittista päätöksentekoa. Juuri ennen vaaleja ministeriö julkaisi muistion, jonka mukaan julkisen talouden tasapainotustarve olisi jopa 9 miljardia euroa (Linkki). Tämä muistio ohjasi suoraan vaalien alla käytyä keskustelua ja vaikutti varmasti myös äänestyskäyttäytymiseen. Asiantuntijavaltaa siis käytettiin voimakkaasti julkisen keskustelun ja mahdollisesti äänestyskäyttäytymisen ohjaamiseen.

VM:n rooli on valtion ministeriöiden joukossa kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Mm. kuntien valtionosuuksien hallinnointi keskitetty ja kunta-asiat siirretty kokonaisuudessaan sisäasianministeriöstä VM:ön. Samoin valtion talousarviovalmistelua on keskitetty ministeriöön ja siten myös valtion toiminnan suunnittelu tapahtuu hyvin voimakkaasti siellä. Yhden ministeriön valta on kasvanut huomattavasti aiemmasta ja sen asema ministeriöiden joukossa on poikkeuksellinen.

Julkisen keskustelun painopiste on ylipäätään viimeisen 25 vuoden aikana siirtynyt voimakkaasti kohti taloutta ja talouspuheesta on tullut yleisin tapa käsitellä julkista sektoria. Nykyään on esim. tavallista mainita, että syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa, mutta sen sijaan ei ole tarpeen pohtia asiaa näiden yksilöiden  henkilökohtaisena tragediana. Asiat siis nousevat esiin ennen kaikkea sen kautta, mitä ne veronmaksajille maksavat. Paradigmamuutoksen ja hallinnollisten muutosten jälkeen VM:stä on tullut superministeriö, ministeriö ylitse muiden.

Superministeriön rooliin kuuluu toki varmasti julkiseen keskusteluun osallistuminen ja asioiden ohjaaminen asiantuntijuuden puitteissa. Ongelmaksi tällainen käyttäytyminen  kuitenkin muuttuu kun kannanotot alkavat ohjata poliitikkojen käyttäytymistä voimakkaasti kuten kävi vaalien alla. Mm. Kokoomuksen Alexender Stubb hyväksyi VM:n esittämät luvut oikopäätä ja muutenkin ”asiantuntijalausunnosta” tuli hyvin nopeasti ”totuus” julkisen talouden tasapainottamisen tarpeesta. Myös media vaikutti tähän omalla kritiikittömällä toiminnallaan. Hallintarekisteriasiassa VM puolestaan halusi ohjata etukäteen vaikeaksi arvioitua keskustelua tiettyyn suuntaan, joka selkeästi häivytti lakimuutoksen tuomia ongelmia ja korosti hyvia puolia. Poliittista asiaa ohjailtiin asiantuntijavallalla kulisseista. Toimintatapa oli sanalla sanoen häikäilemätön ja viraston oman näkemyksen mukaista linjaa törkeästi korostava. VM on alkanut elää kuplassa, jossa vain sen omat näkemykset maailmasta ovat oikeita.

Mitä VM:lle oikein on tapahtunut? Ovatko viraston johtavat virkamiehet tulleet niin sokeiksi sen omien asiantuntijoiden näkemyksille, että mitään keskustelua ei haluta edes käydä? Miksi VM:n oma näkemys lakihankkeista tai julkisen talouden tasapainottamistarpeesta olisi niin oikea, että muiden näkemykset tulisi ohittaa keinoja kaihtamatta siihen tapaan kuin nyt on nähty? Onko VM:ssä todellakin käytössään kaikkien alojen asiantuntijuus ja oikeus kävellä kaikkien muiden yli, kuten he itse näyttävät uskovan? Onko talouspuhe ainoa oikea tapa keskustella julkisesta sektorista?

Valtionhallinnossa on nähdäkseni virasto, jonka johto uskoo sen olevan erehtymätön ja haluaa siksi ohjata maata juuri siihen, suuntaan mihin tämän viraston virkamiehet keksivät sitä viedä. Superministeriö on siis ongelma. Mielestäni ainoa tapa muuttaa tätä on joko vaihtaa ministeriön asiantuntijoita niin, että näkemykset viraston sisällä monipuolistuvat TAI hajauttaa valtaa ulos muillekin ministeriöille, niin että VM:n valta vähenee ja muut ministeriöt virastoineen saavat lisää toiminta- ja ohjausvaltaa. Vuoden aikana nähtyjen tapahtumien jälkeen olen vakaasti sitä mieltä, että toinen näistä toimenpiteistä on tehtävä. Luottamus ministeriön toimintaan on muuten vaarassa.