Työelämä on niin sanotusti murroksesssa. Eräs palvelu listaa tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja näin:
Vuorovaikutustaito,
Itsetuntemus,
Tunneälykkyys ja empatia,
Kyky tunnistaa ja kehittää omaa osaamista,
Verkostoitumiskyky,
Resilienssi eli muutosjoustavuus,
Yhteistyökyky,
Kyky toimia erilaisissa ympäristöissä ja kulttuureissa,
Kriittinen ajattelu ja luovuus,
Itseohjautuvuus.
Kohtia on yhteensä 10. En sano tässä suoraan, missä näin todetaan, enkä ota kantaa siihen ovatko juuri nämä ne (NE) tärkeät 10 taitoa, jotka jokaisen tulee ehdottomasti hallita, mutta suuntaa lista kuitenkin antaa. Vastaavia olen nähnyt muuallakin; painopisteet vaihtelevat, mutta pääviesti on sama: itsetuntemus, itseohjautuvuus, tunneälykkyys... Näitä tarvitaan jatkossa. Halukkaat voivat lukea lisää asiasta esim. täältä, josta listankin poimin.
Näin siis tulevaisuuden (ja miksei tämänkin hetken) työelämässä.
Armeija (tai varusmiespalvelus, kuten virallisesti puhutaan), tuo pysähtyneisyyden ja henkisen lian linnake puolestaan touhuaa päinvastaista. Omasta varusmiespalveluksestani on jo aikaa, mutta en usko asioiden varsinaisesti kehittyneen paremmiksi tässä välissä. Mitäs armeija sitten nuorelle opettaa? Kerrataanpa: sängyn petaamista (määrätyllä tavalla), rivissä seisomista ja kävelemistä (suorassa), ylempien orjallista tervehtimistä, kaapin määrätyssä järjestyksessä pitämistä. Yleinen palvelusohjesääntö tunnetaan nimellä järjenkorvike. Vitsi naurattaisi, ellei se olisi totta ja nämä ovat vain alkupaloja. En kuitenkaan mehustele asialla tämän enempää. Internet on täynnä kirjoituksia ym. avauksia samasta aiheesta.
Asiaan!
Armeijassa päätavoite on luoda sodanajanjoukko, joka tottelee käskyjä kyselemättä ja jota sodanjohto voi näin ohjailla, myös heittämään henkensä tarvittaessa. Omilla aivoilla ajatteleminen on kielletty, dialogia tehtävistä ratkaisuista ei käydä, erilaisuutta ei katsota hyvällä, heikkoutta ei siedetä, tunteita ei näytetä. Armeija on kone ja varusmies sen ratas. Aina parempi jos rattaan voi tarvittaessa vaihtaa prosessin siitä häiriintymättä.
Nyt seuraa tuhannen taalan kysymys: jos tulevaisuuden työelämä vaatii ylinnä kuvattuja taitoja, miksi edelleen päästämme noin 40% ikäluokasta "kouluun", jossa opetetaan taitoja ja toimintatapoja, jotka ovat tältä kannalta suorastaan vahingollisia? Miksi opetamme nuoria umpimielisiksi käskyjä totteleviksi koneen osiksi maailmaan, jossa yksikään auktoriteetti ei enää elämän suuntaa sanele?
Tämä on mielestäni käsittämätöntä, jopa järjetöntä.En vastaa esittämääni kysymykseen, koska minulla ei ole siihen vastausta. Lämpimästi kuitenkin suosittelen, että mahdollisimman moni nuori tekee toisin kuin minä ja käy siviilipalveluksen. Siitä saattaa jotain hyötyä ollakin!
Vuorovaikutustaito,
Itsetuntemus,
Tunneälykkyys ja empatia,
Kyky tunnistaa ja kehittää omaa osaamista,
Verkostoitumiskyky,
Resilienssi eli muutosjoustavuus,
Yhteistyökyky,
Kyky toimia erilaisissa ympäristöissä ja kulttuureissa,
Kriittinen ajattelu ja luovuus,
Itseohjautuvuus.
Kohtia on yhteensä 10. En sano tässä suoraan, missä näin todetaan, enkä ota kantaa siihen ovatko juuri nämä ne (NE) tärkeät 10 taitoa, jotka jokaisen tulee ehdottomasti hallita, mutta suuntaa lista kuitenkin antaa. Vastaavia olen nähnyt muuallakin; painopisteet vaihtelevat, mutta pääviesti on sama: itsetuntemus, itseohjautuvuus, tunneälykkyys... Näitä tarvitaan jatkossa. Halukkaat voivat lukea lisää asiasta esim. täältä, josta listankin poimin.
Näin siis tulevaisuuden (ja miksei tämänkin hetken) työelämässä.
Armeija (tai varusmiespalvelus, kuten virallisesti puhutaan), tuo pysähtyneisyyden ja henkisen lian linnake puolestaan touhuaa päinvastaista. Omasta varusmiespalveluksestani on jo aikaa, mutta en usko asioiden varsinaisesti kehittyneen paremmiksi tässä välissä. Mitäs armeija sitten nuorelle opettaa? Kerrataanpa: sängyn petaamista (määrätyllä tavalla), rivissä seisomista ja kävelemistä (suorassa), ylempien orjallista tervehtimistä, kaapin määrätyssä järjestyksessä pitämistä. Yleinen palvelusohjesääntö tunnetaan nimellä järjenkorvike. Vitsi naurattaisi, ellei se olisi totta ja nämä ovat vain alkupaloja. En kuitenkaan mehustele asialla tämän enempää. Internet on täynnä kirjoituksia ym. avauksia samasta aiheesta.
Asiaan!
Armeijassa päätavoite on luoda sodanajanjoukko, joka tottelee käskyjä kyselemättä ja jota sodanjohto voi näin ohjailla, myös heittämään henkensä tarvittaessa. Omilla aivoilla ajatteleminen on kielletty, dialogia tehtävistä ratkaisuista ei käydä, erilaisuutta ei katsota hyvällä, heikkoutta ei siedetä, tunteita ei näytetä. Armeija on kone ja varusmies sen ratas. Aina parempi jos rattaan voi tarvittaessa vaihtaa prosessin siitä häiriintymättä.
Nyt seuraa tuhannen taalan kysymys: jos tulevaisuuden työelämä vaatii ylinnä kuvattuja taitoja, miksi edelleen päästämme noin 40% ikäluokasta "kouluun", jossa opetetaan taitoja ja toimintatapoja, jotka ovat tältä kannalta suorastaan vahingollisia? Miksi opetamme nuoria umpimielisiksi käskyjä totteleviksi koneen osiksi maailmaan, jossa yksikään auktoriteetti ei enää elämän suuntaa sanele?
Tämä on mielestäni käsittämätöntä, jopa järjetöntä.En vastaa esittämääni kysymykseen, koska minulla ei ole siihen vastausta. Lämpimästi kuitenkin suosittelen, että mahdollisimman moni nuori tekee toisin kuin minä ja käy siviilipalveluksen. Siitä saattaa jotain hyötyä ollakin!
Kommentit
Lähetä kommentti