Sosiaaliturvaa uudistamassa

Muutamissa eri medioissa on arvioitu, että tulevan (2019 valittavan) eduskunnan ja tältä pohjalta muodostettavan hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Näin linjasi myös mm. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vastikään Sotkamossa. Samoin linjaa Kokoomus sosiaaliturvamallia esittelevällä internet-sivullaan. Eri puolueet ovatkin viime aikoina esitelleet omia mallejaan ahkerasti.

Erilaisia ja samanlaisia malleja

Yhtenevä näkemys puolueilla tuntuu olevan siitä, että eri tukia tulee yhdistää ja selkiyttää. Yhtenä merkittävänä erona sen sijaan on ns. perustulo vs. syyperusteisuus. Esim. demareiden mallissa on merkkejä negatiivisesta tuloverosta sekä aktiivisuuden perusteella saatavista lisistä. Negatiivisen tuloveron tulisi tulla automaattisesti tulevan tulorekisterin tietojen perusteella hyvin lyhyellä viiveellä.

Keskusta linjasi vastikään puoluekokouksessaan, että pitkällä aikavälillä tavoitteena tulee olla perustuloon siirtyminen. Saman puulaakin puheenjohtaja Sipilä sen sijaan linjasi, että "Keskustan mielestä on luotava malli, joka kannustaa ja velvoittaakin pienenkin työn vastaanottamiseen.” Linjasta ei tällä perusteella saa suoraan selvää; velvoittavuus kun on termi, jota ei yleensä ole liitetty perustuloon. Lopullinen linja jää nähtäväksi.

Kokoomuksen malli on lähellä demarien mallia, mutta siihen sisältyisi toisaalta pienempi joukko nykyisiä tukia. Yllättäen kokoomuksen malli sisältäisi myös yleisen asumistuen. Malli olisi voimakkaasti velvoittava, mutta toisaalta pienituloisia kompensoiva. Tästäkään mallista ei toistaiseksi oikeastaan saa otetta: tahtoa uudistaa olisi, mutta suunta on epäselvä tai sitä ei äänestäjien pelossa (oikealla ja keskellä) uskalleta sanoa ääneen.  

Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat vankimmin selkeän perustulon kannalla.

Näin siis puolueissamme ajatellaan. Perussuomalaisiin, Sinisiin, Kristillisdemokraatteihin tai Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen en tässä vaiheessa edes koske. Pääasia tulee kyllä selväksi pienemmälläkin otoksella. Jokainen voi halutessaan tutustua eri puolueiden malleihin vaikkapa näiden omilla sivuilla.

Kuinkas sitten?

Oma mallini muodostuu kolmesta pääpalikasta: perustulo, yhteiskunnallinen työ sekä asumistuki. Alkuperäisen ajatuksen perusteella mallini sisälsi perustulon sijaan negatiivisen tuloveron, mutta asialla ei ole tässä kohtaa suurta merkitystä: erot kahden vaihtoehdon välillä ovat marginaalisia. Perustulo myös korostaa ns. umpioperiaatettani. Tämä tarkoittaa, että tuilla tulisi olla mahdollisimman vähän kannustinloukkuvaikutuksia ts. tukien pienenemisvaiktuksien tulisi olla mahdollisimman pieniä. Perustulo ja korkeampi marginaaliveroaste pienille tuloille on tässä mielessä pienempi paha kuin tukileikkuri, ainakin (keittiö)psykologisesti.

Mallin kolmesta osasta kaksi olisi ns. umpioetuuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että niillä EI OLISI MITÄÄN vaikutusta muihin osiin tai näiden ulkopuolella oleviin tukiin. Mallin ensimmäisenä palikkana oleva perustulo kilahtaisi tilille kaikissa tilanteissa. En käytä tämän enempää aikaa perustulon selostamiseen; vaan oletan että se on lukijalle pääpiirteissään tuttu. Riittänee, että totean vain tarkoittavani tässä puhdasta, ei velvoittavaa perustuloa. Tukien suuruuteen palaan lopuksi.

Yhteiskunnallinen työ tarkoittaa mallissa jokaisen kansalaisen oikeutta tehdä työtä. Ajatuksena on, että erilaista tekemätöntä työtä (kuten Susanna Koski jokunen vuosi sitten nasevasti letkautti) on tarjolla vaikka kuinka, mutta suuresta osasta siitä ei kenenkään kannata maksaa palkkaa. Ajatuksenani on, että jokaisella on lähiympäristössään vaikkapa ikäihmisiä, joiden avustaminen ei vaadi suurempaa osaamista. Työ voisi olla kuitenkin mitä tahansa tällä hetkellä vapaaehtoistyönä tehtävää yleishyödyllistä, rajoitteita en tässä kohdassa kannata ollenkaan.

Lähiympäristössä toimiminen on käytännön edellytys mallille: työn tekemisen transaktiokustannusten (työmatka) tulee olla käytännössä olemattomat. Mallissa jokaisella kansalaisella (aivan jokaisella, myös hyvätuloisella, rikkaalla, sairaalla, eläkeläisellä, äitiyslomalaisella…) olisi oikeus tehdä (esim. järjestön, kunnan, yhteiskunnallisen yrityksen, säätiön kautta) yhteiskunnallista työtä ja saada siitä tasasuuruista tuntipalkkaa. Valtio maksaisi palkan tehtyjen työtuntien perusteella, se olisi veroton ja sillä ei olisi vaikutusta mihinkään muihin tukiin (umpio). Tällä mallilla aivan jokaisen kansalaisen olisi mahdollista lisätä tulojaan kaikissa tilanteissa. Maksimimäärä tehtävää yhteiskunnallista työtä olisi esim. 80h/kk. Määrän saisi kuitenkin käytännössä itse valita. Välikätenä toimiva järjestö valvoisi, että työ tulee tehtyä ja raportoisi tehdyt työt esim. Kelaan. Valtio puolestaan valvoisi järjestöjä.

Asumistukea uudistaisin nykyisestä siten, että siitä tulisi täysin henkilökohtainen tukimuoto. Alaikäisten lasten tuen määrittelyssä tulisi käyttää huoltajien tulotietoja, mutta yleisesti ottaen kotona asuvan tuki olisi esim. 2/3 huoltajan tuesta. Kotona asuvan tuen voisi ohjata lapsen tilille, mutta käytännössä huoltaja saisi halutessaan ohjata tuen omalle tililleen. Tuen tarkoituksena on siis kompensoida lapsista aiheutuvaa suuremman asunnon tarvetta, ei olla lapsen käyttörahaa. Uudistaisin tukea lisäksi siten, että tuki on ns. könttätuki postinumeroalueen keskimääräisten asumiskulujen mukaan. Esim. Helsingin keskustassa tai Westendissä saisi käytännössä korkeimman mahdollisen tuen, maalaiskylällä vastaavasti pienemmän. Muutos tarkoittaisi sitä, että ihminen voisi lisätä omaa taloudellista pärjäämistään muuttamalla samalla alueella halvempaan asuntoon: nykyisen tällainen liike pienentää automaattisesti tukea. Samoin kimppa-asuminen kävisi nykyistä houkuttelevammaksi. Asumistuki olisi tuista ainoa, joka pienenisi ansio-/pääomatulojen kasvaessa. Leikkuri olisi esim. 30% 200 euroa ylittävältä osalta. Asumistuen nollautumiskohta olisi näin ollen asuinalueesta riippuvainen.

En ole tässä kohtaa vielä syventynyt verotukseen. Verotuksen korjaaminen on kuitenkin perustulon käyttöönoton yhteydessä käytännössä välttämätön toimi. Muutos on suuri etenkin pienillä tuloilla, joissa marginaaliveroaste nousisi suoraan n. 20%:n tasolle ja noin 1000 euron kuukausituloilla jo 30%:in (Ts. lisäeurosta menisi veroa/tukileikkuria 20 snt [20%] tai 30 snt [30%].)

Ne tuet?

Lopuksi annan summat, joita itse pidän suunnilleen riittävinä. Käytännössä muutokset olisivat ankarimmat yksin omassa asunnossaan asuville (asumistuen vuoksi) ja anteliaimmat opiskelijoille sekä pienituloisille perheille. Eläkeläisten tilanne pysyisi pitkälti nykytasolla. Perustulo korvaisi mallissani ainakin työttömyyskorvauksen, peruspäivärahan, toimeentulotuen perusosan, takuueläkkeen, kansaneläkkeen, vanhempainetuudet, lapsilisän, opintotuen, varusmieskorvauksen. Malli ei kattaisi sairauspäivärahaa eikä mm. ennaltaehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea, joita voitaisiin edelleen myöntää sosiaalityön kautta (harkinnanvarainen toimeentulotuki).

Perustulo nousisi iän mukana seuraavasti:

alle 17-vuotias: 110 euroa kuukaudessa (huoltajien päätöksen mukaiselle tilille)

17-19-vuotias: 250 euroa kuukaudessa (huoltajien ilmoittamalle tilille alle 18-vuotiaan osalta)

20-64-vuotias: 400 euroa kuukaudessa (samoin alle 20-vuotias, joka ei asu vanhempiansa/huoltajiensa luona)

65-vuotias: 750 euroa kuukaudessa (ikäraja liikkuisi eläkeiän muutosten mukana)

Yhteiskunnallisen työn palkka olisi 5 euroa/h. Näin ollen yhteiskunnallisen työn palkkaa voisi saada yhteensä 5€/h*80h=400€.

Asumistuen määrä olisi 70% postinumeroalueen laskennallisista keskimääräisistä yhden ihmisen asumiskuluista. Näin ollen tuki olisi korkeimmillaan n. 500 euroa kuukaudessa. Alimmillaan tuki olisi n. 200 euroa kuukaudessa.

Näin ollen työikäisen saama tuki olisi yhteensä 600-900 euroa kuukaudessa. Kun tähän lasketaan yhteiskunnallisen työn osuus, olisivat tulot yhteensä 1000-1300 euroa kuukaudessa.

Laskelma osoittaa vastaansanomattomasti, että tuen määrä jäisi alle mm. nykyisen perustoimeentulotuen minimin. Koska harkinnanvaraista toimeentulotukea voisi saada, olisi perustoimeentulo edelleen saavutettavissa pelkillä etuuksilla. Harkinnanvaraisen toimeentulotuen pitäisi kuitenkin olla ennen kaikkea sosiaalityön väline, ei perusoikeus. Lisäksi työkyvyttömät olisivat edelleen oikeutettuja saamaan sairauspäivärahaa, joka takaisi korkeamman toimeentulon tason. Käytännössä perustason sairauspäivärahoja voisi nykyisestä leikata, koska sen tulisi turvata toimeentulo vain niiltä osin kuin perustulo ei sitä kata.

Malli kuitenkin takaisi jokaiselle oikeuden, jota tällä hetkellä ei ole: oikeuden tehdä työtä. Uskon, että tämä kannustaisi nykyistä paljon useamman aktivoitumaan ja tekemään merkityksellistä työtä.

Mikäli malli tuntuu liian radikaalilta, olisi sitä mahdollista kokeilla aluksi lisäämällä siihen negatiivisen tuloveron elementin esim. 200 euroa kuukaudessa, joka poistuisi 20%:n leikkurilla tulovälillä 0-1000 euroa kuukaudessa. Malli olisi kalliimpi perusmalliin verrattuna, mutta sen kautta olisi mahdollista tutkia, kuinka monet todellisuudessa tekevät yhteiskunnallista työtä ja kuinka tulot näillä muuttujilla kehittyvät. Käytännössä jo tällä lisätuellä ja siitä aiheutuvalla lisäleikkurilla kokonaisleikkuri olisi todella progressiivinen ollen 53% 200 euron kuukausitulot ylittävältä osalta. Kun tähän huomioi muut palkasta maksettavat työntekijän sivukulut, olisi todellinen marginaaliveroaste n. 60% eli kannustavuuden kannalta jo hyvin korkea! Leikkuria olisi mahdollista lieventää kokeiluvaiheessa asumistuen osalta, mutta se nostaisi mallin kustannuksia entisestään.

Kustannusvaikutukset

Mikäli yhteiskunnallinen työ jäisi marginaaliseksi ilmiöksi, etuuksien taso leikkautuisi merkittävästi. Tällöin ainoat ryhmät, jotka uudistuksesta todella hyötyisivät olisivat opiskelijat ja pienituloiset perheet. Opiskelijoiden tukien taso on tällä hetkellä häpeällisen alhainen ja opintolainan nostaminen on edellytys toimeentulotuen saamiselle. Pienituloisten perheiden etuudet kasvaisivat mm. puolisoiden tulovaikutuksen poistuessa ja kotitalouskohtaisten etuuksien poistuessa. Muiden ryhmien osalta (etenkin yksin asuvat työikäiset) tukien määrä laskisi. Kustannusvaikutus olisi siten julkiseen talouteen positiivinen. Mikäli yhteiskunnallinen työ osoittautuisi suosituksi, lisääntyisivät kustannukset ja vaikutus olisi näin ollen julkiseen talouteen negatiivinen. Toisaalta, jos malli kannustaisi työntekoon, voisi etumerkki vaihtuakin. Dynaamisten vaikutusten arviointi on kuitenkin käytännössä hyvin vaikeaa, joten totean tästä ainoastaan savolaiseen tyyliin: suattaapi olla, mutta suattaapi olla olemattaki. Fiskaalisia vaikutuksia en tässä vaiheessa kuitenkaan pidä erityisen olennaisina, olennaisempaa on uudistaa sosiaaliturva vastaamaan 2000-luvun arkea,  elämää ja työtä.

Loppuhuomio

Kuten alussa kirjoitin, sisälsi malli aiemmassa versiossani negatiivisen tuloveron elementin perustulon tilalla. Tässä versiossa nykyiseen verotukseen ei tarvitsisi puuttua ja perustulon leikkurit toimisivat tuloilla 0-1200 euroa kuukaudessa (ollen 33%) ja asumistuen leikkurit alkaisivat 1400 euron kuukausituloilla. Mallien erot ovat kuitenkin tältä osin siis marginaalisia, molemmat tuovat käytännössä samanlaiset lopputulokset suurimmalla osalla tuloryhmistä.

EDIT: korjattu viimeisen osion lukuja: 900->1200; 1100->1400.