Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen. Mm. THL:n sote-uudistusta käsittelevällä sivulla asia mainitaan heti toisessa lauseessa. Lause kuulostaa täysin järkevältä ja harva sitä hoksaa kyseenalaistaa. Nopeasti järkeiltynä tämä ylevä tavoite on todennäköisesti haastava toteuttaa ja se todennäköisesti myös maksaisi melkoisesti. Tässä kirjoituksessani kuitenkin väitän toisin. Väitän, että terveys- ja hyvinvointieroja on melko helppo kaventaa ja se ei myöskään maksa mitään! Päin vastoin, se itse asiassa säästäisi julkista rahaa.
Saanko esittää, maaginen show: kuinka hyvinvointieroja kavennetaan samaan aikaan julkisia menoja säästäen.
Hyvinvointierot tarkoittavat hyvin voivien ja huonosti voivien välisiä hyvinvoinnin eroja, luonnollisesti. Näitä eroja voidaan kaventaa kahdella tavalla: joko kasvattamalla huonosti voivien hyvinvointia tai vähentämällä hyvin voivien hyvinvointia.
Yksi merkittävä hyvinvointieroja lisäävä tekijä on terveyspalveluiden saatavuus. Pääosa työsuhteissa olevista on työterveyshuollon piirissä. Työterveyshuolto takaa nopean hoitoonpääsyn ja siten myös nopean jatkohoidon tarvittaessa. Eläkeläiset ja lapset eivät ole työterveyden piirissä, mutta hyvätuloiset voivat käyttää helposti yksityisiä terveyspalveluita; kustannus on suurempi kuin työterveyshuoltoa käyttäville, mutta lopputulos sama: nopea hoitoonpääsy. Pienituloisilla ja työttömillä näitä mahdollisuuksia sen sijaan ei ole. Heillä on tietysti käytettävissään julkinen terveydenhuolto, mutta hoitoonpääsy ei usein ole yksityiseen verrattavissa.
Yksinkertaisin tapa kaventaa hyvinvointieroja on edellä kuvattujen palveluiden heikentäminen.
Työterveyshuolto on osittain julkisesti tuettua (linkki). Poistamalla KELA-korvaukset työterveyshuollolta, palvelun tarjonta vähenisi roimasti. Yksityiset terveyspalvelut ovat arvonlisäverottomia (linkki) ja niistä saa myös KELA-korvauksen (linkki). Säätämällä ne arvonlisäveron alaisiksi ja poistamalla niiden KELA-korvauksen, niiden hinta nousisi ja kysyntä vähenisi.
Näillä parilla kikalla hyvinvoivan väestön hyvinvointi lähtisi kaikella todennäköisyydellä laskuun ja siten väestön hyvinvointierot kokonaisuutena kaventuisivat. Samalla KELA:n maksamat korvaukset vähenisivät ja alv-tulot nousisivat!
Simsalabim!
Olen tässä muutamalla rivillä kuvannut, kuinka yksi sote-uudistuksen keskeisistä tavoitteista on täysin saavutettavissa samalla säästäen julkisista menoista ja toisaalta lisäten tuloja. Eikö vaikutakin helpolta. Tässä tulee tarinan opetus: terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen on itse asiassa melko huono tavoite sote-uudistukselle. Parempi tavoite olisi huono-osaisten hyvinvoinnin kasvattaminen. Tämä lienee kuitenkin liian yksipuolinen tavoite, sehän nimittäin kertoisi, että tällä uudistuksella ei keskiluokalle ole mitään uutta kivaa edes tulossa. Tämä lienee kuitenkin se epämiellyttävä, lopullinen totuus.
Maagisia hetkiä sote-uudistuksen seuraamiseen!
Saanko esittää, maaginen show: kuinka hyvinvointieroja kavennetaan samaan aikaan julkisia menoja säästäen.
Hyvinvointierot tarkoittavat hyvin voivien ja huonosti voivien välisiä hyvinvoinnin eroja, luonnollisesti. Näitä eroja voidaan kaventaa kahdella tavalla: joko kasvattamalla huonosti voivien hyvinvointia tai vähentämällä hyvin voivien hyvinvointia.
Yksi merkittävä hyvinvointieroja lisäävä tekijä on terveyspalveluiden saatavuus. Pääosa työsuhteissa olevista on työterveyshuollon piirissä. Työterveyshuolto takaa nopean hoitoonpääsyn ja siten myös nopean jatkohoidon tarvittaessa. Eläkeläiset ja lapset eivät ole työterveyden piirissä, mutta hyvätuloiset voivat käyttää helposti yksityisiä terveyspalveluita; kustannus on suurempi kuin työterveyshuoltoa käyttäville, mutta lopputulos sama: nopea hoitoonpääsy. Pienituloisilla ja työttömillä näitä mahdollisuuksia sen sijaan ei ole. Heillä on tietysti käytettävissään julkinen terveydenhuolto, mutta hoitoonpääsy ei usein ole yksityiseen verrattavissa.
Yksinkertaisin tapa kaventaa hyvinvointieroja on edellä kuvattujen palveluiden heikentäminen.
Työterveyshuolto on osittain julkisesti tuettua (linkki). Poistamalla KELA-korvaukset työterveyshuollolta, palvelun tarjonta vähenisi roimasti. Yksityiset terveyspalvelut ovat arvonlisäverottomia (linkki) ja niistä saa myös KELA-korvauksen (linkki). Säätämällä ne arvonlisäveron alaisiksi ja poistamalla niiden KELA-korvauksen, niiden hinta nousisi ja kysyntä vähenisi.
Näillä parilla kikalla hyvinvoivan väestön hyvinvointi lähtisi kaikella todennäköisyydellä laskuun ja siten väestön hyvinvointierot kokonaisuutena kaventuisivat. Samalla KELA:n maksamat korvaukset vähenisivät ja alv-tulot nousisivat!
Simsalabim!
Olen tässä muutamalla rivillä kuvannut, kuinka yksi sote-uudistuksen keskeisistä tavoitteista on täysin saavutettavissa samalla säästäen julkisista menoista ja toisaalta lisäten tuloja. Eikö vaikutakin helpolta. Tässä tulee tarinan opetus: terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen on itse asiassa melko huono tavoite sote-uudistukselle. Parempi tavoite olisi huono-osaisten hyvinvoinnin kasvattaminen. Tämä lienee kuitenkin liian yksipuolinen tavoite, sehän nimittäin kertoisi, että tällä uudistuksella ei keskiluokalle ole mitään uutta kivaa edes tulossa. Tämä lienee kuitenkin se epämiellyttävä, lopullinen totuus.
Maagisia hetkiä sote-uudistuksen seuraamiseen!
Kommentit
Lähetä kommentti